Kautta bittiavaruuksien...

 Täällä sitä nyt ollaan Helsingissä. Täällä tuntuu töitä riittävän ja minä olen nyt verkkotoimittaja. Työnkuvassani yhdistyy monenlainen osaaminen, koska työni on sivustojen sisällön ja ulkoasun eteenpäin kehittämistä. Siinä tarvitaan kirjoittamisen ja informaation käsittelyn lisäksi kuvankäsittelyn ja videoeditoinnin taitoja, verkkojulkaisemisen teknistä osaamista ja yhä edelleen graafisen suunnittelun ja sivuntaiton perusteiden osaamista. 

Lisäksi työhöni kuuluu myös sosiaalinen media. Nämä kaikki osa-alueet ovat minulle kovin läheisiä, olenhan opiskellut toimittajan opintojen lisäksi ukoasuntoteutusta (joka edelleen luokitellaan perinteisen painoviestinnän osa-alueeksi) ja verkkoviestintää. Lisäksi olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä (kuulostaa melkein yhtä pahalta kuin sekakäyttäjä) ja vihdoin koen aktiivisesta blogaamisestanikin olleen lopulta hyötyä myös työtehtävien kannalta! Opintotaipaleeni alkoi varsin humanistipainotteisesti. Joku on joskus luonnehtinut humanisteja niin, että me kuulemma poukkoilemme aineesta toiseen, lopulta tietäen vähän paljosta. Tämä lienee osittain totta, mutta en pitäisi sitä yhtään huonona lähtökohtana esimerkiksi journalistille. Nykyään myöskään mikään ei ole kiveen hakattua, eli on pystyttävä myös joustamaan ja sopeutumaan uudenlaisiin tilanteisiin.

Alla olevassa videossa pohditaan median murrosta


Uutisia voi nykyään kuluttaa useasta kanavasta - niin mobiililaitteista kuin perinteisestä sanomalehdestäkin. Tämä luo haasteita kehittää mediatuotteita, jotka palvelevat kuluttajia entistä paremmin. (Videon lähde: Deski.fi)

Tabloidi vai tabletti?

Haasteita ei varmasti tule puuttumaan ja tällä alalla on jatkuvasti opittava uutta, tekniikka ja alustat muuttuvat jatkuvasti. Tällainen työ on monipuolisuutensa vuoksi sekä antoisaa että haastavaa. Kaikessa on pidettävä kuitenkin mielessä kokonaisuus ja tavoite, jota varten työtä tehdään: tiedottaminen. Kyseessä on myös kiinnostuksen herättäminen ja viestin vieminen ihmisille erilaisissa muodoissa. Nykyään on kovin kätevää, kun sosiaalisessa mediassa voi seurata monia toimijoita, jotka jatkuvasti tarjoavat kiinnostavaa tietoa, joten tieto internetsivujen uusista sisällöistä saavuttaa kohteensa myös sitä kautta. Verkkotoimittajana on oltava silmät ja korvat auki ja seurattava ajankohtaisia asioita, oltava mukana maailman muutoksessa.

Tutkija ja tech-blogaaja Tanja Aitamurto uskoo digimuootojen syrjäyttävän hiljalleen printin. Tämä korostuu hänen mukaansa erityisesti lukulaitteiden yleistyessä. Sanomalehdet ovatkin joutuneet huomaamaan verkon merkityksen kasvun. Itseasiassa sanomalehdistö onkin aikakauslehdistöä aktiivisemmin rakentamassa digitaalista tulevaisuutta: seitsenpäiväisistä sanomalehdistä valtaosalla joko on jo tai on tulossa tablet-lehti vuoden 2012 aikana.

Näin kirjoittaa Juuso Määttänen Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehdessä, joka sekin löytyy nykyään verkosta:
"Talouden taantuman, verkon merkityksen nousun ja sukupolvenvaihdoksen vaikutuksia on pohdittu tuhansissa journalistisen alan seminaareissa. Lehtikuolemaa ei ole silti pidetty vielä ajankohtaisena ongelmana."
Itse uskon, että yhä useampi julkaisu siirtyy jatkossa verkkoon, etunenässä tiedotuskirjeet ja muut ajankohtaiset julkaisut kuten tämä tieto- ja viestintätekniikkaa käsittelevä TikasTervehdys, sekä tämä lähihoitajille suunnattu tiedotuskirje, joita olin itse tekemässä aikaisemmin syksyllä työskennellessäni Etappi Mediapajalla.

Some osana työtä ja vapaa-aikaa

Muistan hyvin kuinka viitisen vuotta sitten konsultti Pekka Paloheimo lausui meille vielä opintaipaleella tietään etsiville hapuileville humanisteille HumanistiUra-tapahtumassa jotakuinkin näin:  "Ideaalisti kaikki ihmiset voisivat tehdä työtä, jota he tekisivät, ellei heidän tarvitsisi tehdä työtä". Itse puolestani olen elämäntapa-ammatin varjopuolista kirjoittanut jo pari vuotta sitten Radio Moreenin blogiin näin:
"Olen miettinyt että missä menee työn ja vapaa-ajan raja tällaisella alalla, jossa saa tehdä niin mukavaa työtä, että tekisi samoja asioita varmasti muutenkin. Tämä homma ei siis aina tunnu varsinaisesti työltä, vaikkakin kyllä se aamuvuoroon herääminen ihan työstä käy. Kerran illalla pitkän päivän päätteeksi katsoin vielä DVD:ltä elokuvan, koska minun piti valmistautua haastattelemaan seuraavana päivänä tuon elokuvan ohjaajaa livenä lähetyksessä. Silloin mietin, että olenkohan nyt töissä vai vapaalla? Minne meneekin, haluaisi aina olla juttua tekemässä, vaikka ei olisi mikään pakko… Ja kun lukee musiikkilehteä tai seuraa ajankohtaisia asioita, miettii siinä usein työasioita, että tuotakin biisiä voisi soittaa ja pitää muistaa kertoa tämäkin asia juonnossa." Hiukan sama ilmiö toistuu tälläkin erää, sosiaalinen media on osa työtä ja vapaa-aikaa. Ja vaikka kuinka olisi diginatiivi, sosiaalisen median koukerotkin vaativat aikaa ja perehtymistä, kokeilua ja uppoutumista. Sosiaalisen median mahdollisuuksista voit lukea TikasTervehdyksestä 1/2012, johon koostan myös raportin Educa-messuilta.


Tässä minä Educa-messuilla, kuva Petri Ilmonen.

Kuuma linja

Joulun aikaan moni on varmaan katsonut joulupukin kuumaa linjaa, ja joulupukillekin voi näemmä kirjoittaa jo Facebookissa. Mutta tiesittekö, että Yle Uutisiinkin on jatkossa suora linja sosiaalisesta mediasta.
- Vuorovaikutus ihmisten kanssa on todella tärkeää. Mitä paremmin me tiedämme ketkä meitä kuuntelee, katselee ja lukee, sitä paremmin me pystymme palvelemaan heitä, Ylen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvonen sanoo.
Moni kysyy, miten verkkotoimittajan tehtävä eroaa perinteisestä toimitustyöstä. Aitamurron mukaan verkkojournalismi vaatii printtimediassa opittujen toimintatapojen muutosta.
- Lukijoiden osallistaminen ja sosiaalisen median hyödyntäminen vaativat isoa ajattelutavan muutosta. Esimerkiksi Tuija Aalto pohtii blogissaan voiko verkkotoimittajaa  pitää journalistina. Blogissa todetaan:
- Jonain päivänä, joka ei ole niin kaukana, sanomme verkkotoimittajia taas vain toimittajiksi - ellei koko tarinankertojien ammattikunnalle sitten synny ihan uusia nimityksiä.

Kansainvälisyyskasvatuksen kesäkoulu DESS2011

Journalismi-opintojeni päätteeksi pääsin mukaan Kansainvälisyyskasvatuksen kesäkoulun viestintätiimiin. Suunnittelin tiedotusmateriaaleja ja visuaalista ilmettä tapahtumalle sekä pääsin taittamaan työryhmien tarvitsemia työkirjoja. Taitoin myös seminaariohjelman.  Lisäksi pääsin tekemään viikon ajan ilmestyvää englanninkielistä uutiskirjettä.

Kirjoitin myös englanniksi pätkän tästä kokemuksesta. 

I had the chance to participate to the Development Education Summer School in June. It had over 70 participants coming from Africa, Asia, Australia, Latin America and Europe. The training event was organized by the project DEEEP Developing Europeans Engagement For the Eradiction of Global Poverty, in cooperation with the Finnish NGDO Platform to the EU. So, the aim of this project and event was to improve and increase capacities of development education workers.

This year’s summer school focused on Quality and Impact in development education work, and It was also an opportunity for networking and sharing information.
What I found the most interesting part of the seminar on 16th June was the workshop sessions, that aimed at sharing and discussing on new perspectives for Quality and Impact from outside the usual field of development education and awareness-raising, including businesses, marketing, media and the field of behavioural sciences.

The workshop number 1 was about creating a message. Timo Berry, Designer at BOTH Creative Design Agency gave tips about how to create a message and achieve your goal.
Berry’s work field varies from environmental art to posters and branding. His experiences show how important it is to give the right message at the right time.

What you also need to have is volume when your aim is social change. Berry also gave some small-scale NGO-tips : you should not just stay in the office but instead hit the streets, not focus on your peers but on those who disagree with you, and try to find ways to make your message acceptable or understandable for them. It’s also important to talk positive, so that your message will more easily go through. One of the most important things is to analyse out what tickles the buyer/receiver. This means you have to get out of your own head and start to analyse the values and emotions of your "buyer" to really be able to create a message that works for them using their rhetoric, not yours. « There’s no reason to preach for the converted », Berry said, and explained, that it means nothing you’re right, if you’re not heard, for all that matters are the results. When you need to communicate something, make a plan and stick to it, because consistency is what matters.

Opiskeluajalta on jäänyt mieleen parhaiten aktiivinen toiminta, projektit, joihin olen osallistunut, kuten tämäkin Kansainvälisyyskasvatuksen kesäkoulu jonka kautta on myös oppinut paljon. Kun on mukana erilaisissa projekteissa, niin samalla oppii paljon sellaista mitä ei koskaan lukemalla ja pänttäämällä oppisi. Alla pieni kooste tekemisistäni opiskeluvuosina. Tosin tuohon pitäisi lisätä vielä monta muutakin juttua, mutta tiivistin nyt olennaisimmat. Lisäksi olen osallistunut kansainvälisiin projekteihin kuten mm. AEGEE:n järjestämään MediaSchooliin Rotterdamissa vuonna 2007 ja European Journalism Centren kansainvälisiin blogikilpailuihin vuosina 2009-2011.

Somewhere over the rainbow...

Somewhere over the rainbow

Skies are blue,

And the dreams that you dare to dream

Really do come true.

Kevään ajan olen työstänyt ulkoasuntoteutuksen portfoliotani.
Sen lisäksi että mulla on jo maisterin paperit yliopistolta, toukokuussa valmistun Tampereen ammattiopistosta painoviestinnän koulutusohjelmasta ulkoasuntoteuttajaksi.  Päättötyönä on portfolio, johon on nyt koottuna erilaisia töitä erilaisille ihmisille, erilaisiin tarpeisiin. Olen tehnyt hyvinkin erilaisia työnäytteitä esitteistä  aina roll-upiin asti. Ulkoasuntoteutus pitää sisällään niin monenlaista riippuen tuotteesta (esitteet, julisteet, ilmoitukset, logot, visuaalisen ilmeet, graafiset ohjeistot, lehtitaitto jne.). 

Jatkossa aion kehittää taitojani edelleen, ja olen huomannut, että tässä työssä tekemällä oppii. Niinpä on tärkeää saada kokemusta erilaisista tilaustöistä.

Graafisen ilmeen tai painotuotteen suunnittelu on aina prosessi, jossa on huomioitava niin kohderyhmä kuin tilaajan toiveetkin. Ulkoasuntoteuttaja pyrkii löytämään jokaisessa työssä tämän punaisen langan, jotta pystyisi toteuttamaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisen tuotteen.

Ammattitaitoon kuuluu monia eri taitoja:  kuvankäsittelyä, kuvien tekoa vektorigrafiikkaohjelmalla sekä sivuntaittoa jne. Työssä on huomoitava myös julkaisun painotekniset vaatimukset tai verkkojulkaisun realiteetit. Paljon asioita on siis otettava huomioon ja paljon on myös oppimista. Kaikessa ei voi heti olla täydellinen, mutta tekemällä oppii.

Tärkeintä graafisen alan töissä on mielestäni kokonaisuuksien hallinta. On pystyttävä ideoimaan, ottamaan huomioon monia asioita sekä löytämään keinoja toteuttaa asiakkaan haluamia asioita. Jokainen projekti on erilainen, joten eri ihmisten kanssa toimiessa on oltava myös joustava sekä ymmärrettävä erilaisia tarpeita.

Tässä yksi työnäytteeni portfoliosta. Tehtävänä oli luoda yleisesite Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistykselle PESU ry:lle.

Open publication - Free publishing - More esite