Paperin ohutta muotoilua

Designpääkaupunkiviikonloppuna havahduin siihen, että vaikka designilla usein tarkoitetaan erilaisia tavaroita, joita jokainen voi haluta haalia nurkkiinsa esim. aaltomaljakko, kauniita esineitä ja muita turhakkeita, niin muotoilussa ei lopulta kuitenkaan ole kyse materialismista. Kyse on arjen designista. Siitä arjen designista, joka ympäröi meitä kotonamme käyttöesineiden muodossa, siitä arjen designista, joka ympäröi meitä kun astumme ovesta ulos: infrastruktuuri, ympäristö. Kaikki linkittyy yhteen.

Designpääkaupunkiviikonloppuna vierailimme Mikan kanssa taiteilija Leenakaisu Hattusen pajalla Kaapelitehtaalla. Ajatuksena oli, että viikonlopun aikana pääsee tutustumaan kohteisiin, joissa designia saadaan aikaan. Tälläkin pienellä työhuoneella on oma tarinansa kerrotavanaan.

Paperitaiteilija Leenakaisu Hattusen paja ei ole suuren suuri, mikä johtuu tietysti siitä, että sen sijaan tilavuokrat Helsingissä ovat suuret, kuten asuntojenkin vuokrat.

Pajalla kannatti ehdottomasti poiketa, sillä Leenakaisun kanssa puhuessa asiasta kuin asiasta löytyy heti mielenkiintoisia filosofisia pohdintoja. Taiteilijana hän on sitä mieltä, että siirtyvyys elämässä eteenpäin ja ajatuksen tasolla on tärkeää. Ei pidä jämähtää tiettyihin muotteihin, kangistua kaavoihinsa. Täytyy antaa ajatuksen lentää vapaasti. Sitä mekin ryhdymme tekemään. Saimme tehtäväksemme muotoilla paperiarkista joku käyttöesine. Se ei olekaan aivan helppoa. Paperia ei saa liimata eikä leikata.

Leenakaisu myös kysyi meiltä mitä tuotoksistamme tulee. Saaden vastaukseksi mm. seuraavan: "Mä katson mitä tästä muodostuu!"

Konkreettisen tekemisen lisäksi työpajalla pohdimme Designpääkaupunkiviikonloppuna, mitä muotoilu on, eli saimme myös toisenalaista aivotyötä.

Näinkin pieni ryhmä löysi monia vastauksia:

• muodon antamista jollekin, jotta sitä voi käyttää
• käsillä tekemistä
• suunnittelemista
• luomista 
• on se vähän tekniikkaakin
•  ajatus on iso asia

 Tuotoksia

Leenakaisun oma työ: "Läheisriippuvuus" (alla) oli vain innoittajanamme, mutta me emme saaneet lisätä paperinpalaan mitään ylimääräistä. Leenakaisu kuitenkin oli haltioissaan tuotoksistamme, jotka kiinnitettiin seinään näkyville. Tuloksena muodostui monta erilaista mallinnosta mm. lampunvarjostin ja kynäteline.

Tuotoksiamme tuli ihastelemaan myös WDC:n kiertävä inspektööri, joka oli käynyt jo ties kuinka monella pajalla tutkimassa mitä siellä tapahtuu.


Pohdintaa

Itselleni heräsi ajatus siitä, onko taiteesta tai muotoilusta hyötyä, ja toki siitä hyötyä silloin on, kun luodaan esimerkiksi muotoa käyttöesineelle. Mutta monet taitelijat tekevät aivan muuta. Leenakaisu kertoi hänellä olevan tietynlainen polte taiteentekemiseen. Kenties samantyyppinen, kuin itselläni tällaiseen raportoimiseen? En siltikään täysin ymmärrä, mistä taiteilija saa uskon tekemiseensä, ja millä hän perustelee taiteensa tärkeyttä. Kunnes, luin vastikään Aikalaisesta 2/2012 artikkelin, jossa Ville-Matti Vilkka pohti sitä, onko filosofiasta mitään hyötyä. Hän kirjoitti näin: ”Filosofiasta on hyötyä, kun ratkaisut eivät ole ennalta tiedettyjä ja niiden arvo punnitaan vasta jälkikäteen. Hyöty on siinä, että filosofian kautta uusi ja tuntematon tunnistetaan ja sen voi asettaa arvoiseensa suhteeseen jo olevan ja tiedetyn kanssa..”Mutta miten tämä liittyy muotoiluun?

Hän jatkoi: ”Itse putosin työelämässä kuin kypsä hedelmä keskelle muotoilun kenttää. Muotoilussa tehtävänannot ja niiden ratkaisut noudattavat erilaista logiikkaa kuin mitä useimmilla muilla inhimillisen toiminnan aloilla noudatetaan. Oikea vastaus on tavallisesti sellainen, että kaikki oikeita menetelmiä ja logiikkaa käyttävät päätyvät yhteen vastaukseen. Muotoilussa vastausten pitää olla erilaisia, jotta ne voisivat olla hyväksyttäviä.”

Juuri tästä syystä taiteen ja muotoilun arvo on niin suuri. Se luo uutta, uusia vastauksia arkeen ja elämään. Se herättää ajattelemaan! Emme vain jatka samaa rataa kuin aina ennenkin, monista vanhoja ajatuksia, vaan kuten filosofiassakin, pohdimme uusia mahdollisuuksia ajatella asiaa.

Mitä tänne jää?

Paperitaiteilijana Leenakaisu puhui paperin kestävyydestä materiaalina.  Pohdimme yleisesti paperin merkitystä yhteiskunnassa, sen historiaa ja tulevaisuutta. Itsekin olen joskus tutkinut paperin valmistusta. On ollut mieletön innovaatio aikoinaan alkaa kirjoittamaan paperille, sekä monistaa kirjoja kirjapainotekniikalla. Nyt näin lehdessä artikkelin, jossa puhuttiin kirjastojen pohtivan siirtymistä elektroniseen kokoelmaan.

Leenakaisun mielestä paperin kestävyyden lisäksi ekologisuus on paperin valtti materiaalina. Hän on sitä mieltä, että paperin kestävyydestä huolimatta esimerkiksi paperiset kertakäyttöastiat ovat ekologisia muovisiin verrattuna. Siispä paperi on yhtä aikaa kestävää, että hajoavaa, paperista on moneksi, riippuen käyttötarkoituksesta. Tästä esimerkkinä vessapaperi ja kirjoituspaperi.

Entä väistyykö paperinen sanomalehti pian verkkoversioiden tieltä? Tekniikan kehittyessä pohdituttaa, jääkö valokuvistani jäljelle mitään jälkipolville, jos ei niitä printtaa paperille? Tai vaikka printtaisikin? Mihin valokuvia pitäisi säilöä ja miten? Ovatko kuvat lopulta tallessa minkäänlaisella elektronisella kovalevyllä, vai ovatko perinteiset valokuvat sittenkin kestävämpiä? Tietyt blogialustat ovat ainakin hävittäneet sinne lataamaani sisältöä netistä, vaikka osa Internetiin lataamastani sisällöstä löytyy ainakin viiden vuoden säteellä vieläkin netistä.  Siitä huolimatta minulle herää epäilys siitä, säilyykö netissä mikään lopulta kovin kauaa, vaikka osa materiaalista säilyisikin. Liekö nykyään paljon puhutuista  pilvipalveluista hyötyä tässä? Ehkä ne ovat kestäviä, ehkä ei.  Missä silloin fyysisesti materiaali on, salasanan takanako? Entä jos muisti pettää, etkä löydä salasanaa mistään…
Säilyvätkö asiat, joiden haluamme säilyvän? Ja pystymmekö poistamaan maapallolta sellaista kuormitusta, jota emme halua jättää jälkipolville?

Alla olevassa videossa Cheek pohtii samaa asiaa: