Soundtrack of my summer

Kerronpa kesästäni. Selostuksen lisäksi on linkkejä biiseihin, joten kannattaa bongailla niitä. Enjoy.

Alkukesä

Säät ei ole oikein suosineet. Eikä se kesä oikein ole meinannut alkaakaan.
Alkukesää kuvaa siis parhaiten todennäköisesti tämä biisi.
Vaikka olihan siinä kesän alussa Helsinki-päivän konsertti, joss esiintyi The Rasmus, mun ikiaikainen suosikki. Ja kesä alkoi kutenkin itseasiassa aika mukavissa merkeissä basset houndien leirillä sekä Maailma kylässä -festivaalilla , jossa esiintyi ihan mielenkiintoisia kansainvälisiä artisteja. Mutta tuon helteisen viikonlopun jälkeen säät eivät tosiaan olleet oikein kesäiset.

Hani ja Ninja ovat kyllä nauttineet kesästä ja osallistuneet silloin tällöin beach parteihin Rajasaaren koirapuistossa, jossa Hani kävi myös juhlistamssa synttäreitään. 5-vuotta on jo ikää kertynyt!

Kesäkuussa taisi olla yksi päivä, jolloin itse pääsin rannalle. Vuosaaren ranta on kyllä ihana, mutta valitettavasti niitä rantapäiviä vuodessa on liian vähän asuakseni aivan rannan läheisyydessä.

No onneksi en kuitenkaan vaipunut epätoivoon. Kävinhän kaverin kanssa Söderskär-majakkaretkellä, mutta kuten kuvasta näkyy, kovin oli harmaata. Siellä oli kuitenkin hauska riippusilta.

Lisäksi kävimme Pitbullin konsertissa kesäkuussa Suvilahdessa, se on muutes aika ruma paikka. Mutta mitä sit jos vähän sataakin? Mr. Worldwide ei jättäny mua ainakaan ihan kylmäksi, vaikka kaveri ei siitä ihan niin paljoa innostunutkaan.

 Lämppärinä muutes toimi Aste, jonka tää biisi ainakin toimii myös mulle. No siitä kai mä sit sen ajatuksen sainkin, ja lisäks kun kelit oli edelleen niin mälsät ja yhä huonompaa oli luvattu just mun kesälomaviikolle. Mun oli pakko päästä kylmästä lämpimään. Sillä uhallakin että menen lähes vararikkoon. Vaikka rahaa ei ollu mitenkään ylimäärin niin päätinpä kuitenkin että nyt on pakko päästä etelän lämpöön ja otettiin kaverin kaa halvin mahdollinen äkkilähtö - ihan mihin vaan, kunhan siel on lämmintä periaatteella. Ehdittiin nauttia Suomen juhannuksesta vielä kokkoristeilyllä, joka suuntasi Kaunissaareen, ihana oli nauttia Vuosaaren näkymistä mereltä käsin.

Keskikesä

Heti juhannuksen jälkeen äkkiä vaihdoin moskiitot mojitoihin ja löydettiin itsemme Rodokselta. Ei paskempi mesta. Mä ainakin tykkäsin ja lämpöä riitti.

Meressä oli ihanaa uida. Tää loma oli kyllä just sitä mitä tarttin. Hotelliin saavuttua kerroin tietysti vastaanottovirkailijalle, että mä tartten edes yhden viikon lämpöä vuodessa, joten siksi olen täällä.

Muutenkin rakastan Välimeren maisemia niin kovasti. Vaikea oli uskoa, että keskellä yötäkin oli niin lämmintä, ettei edes pitkähihaista tarvinnut messiin. Vaikka tiesinhän mä sen, mutta olin näemmä unohtanut, joten olin pakannut matkalaukkuun vähän liikaa pitkähihaisia ja pitkiä housuja. Niille ei ollut käyttöä.

Rodos oli myös varsin mielenkiintoinen, sillä siellä on myös nähtävää. Sehän on "Auringon saari" ja sitä se todella oli koko loman ajan. Tanssittiin Zorbasta ja tsekattiin myös ritarilinna ja muut nähtävyydet kuten Lindos, sekä Rodoksen arkeologoinen museo, jossa kävin morjestamassa Auringon jumala Heliosta ja kävin sanomassa sille pari sanaa. Nimittäin, että vois lähettää sitä aurinkoo vähän Suomenkin suuntaan.

Niin ja siis Rodoksen kaupunki on perustettua joskus n. 400 eea, eli vähän toista kuin Helsinki, joka täyttää tänä vuonna jo wautsi wau 200 vuotta! On siinä hiukan eroa...nimittäin sellaiset pari tuhatta vuotta. Kävin myös parilla saariretkellä: Symillä ja Chalkin saarella. Olinhan lukenut, että saarihyppely Kreikassa on parasta mitä Euroopassa voi kesällä tehdä. Ja niinpähän tuo taitaa olla. Tämä se on elämää!

Kreikassa huomasin, ettei kellään ollu sellaista stressiä mitä Suomessa helposti huomaa. Välimerellä on kyllä erilaiset elämäntavat, varmasti ilmastokin siihen vaikuttaa kovasti. Sitten pohdin Euroopan tilannetta ja tulin siihen tuokseen, että ympäristö ja elämäntavat ovat ympäri Eurooppaa kovin erilaiset (jopa yhden maan sisälläkin). Ei ihme, että välillä vähän kränää syntyy maiden välillä. Vaikea kai tällaiselle porukalle on yhdenmukaisia sääntöjä luoda. Siis niin, että se toimisi. Elämä vaan on niin erilaista. Vaikka onhan Euroopan yhdentymisessä ollut hyvätkin puolensa, ja toivon tosiaan, että sopuisa yhteiselo olisi mahdollista Euroopan maiden välillä.

Rodokselta pääsi kätevästi käymään myös laivaretkellä Turkin puolella Marmariksessa!Siellä oli tosin aika kuuma...sellaiset 50 astetta valehtelematta. Paljon ehdin yhden viikon aikana tehdä.

Reissusta palattua olin pari viikkoa töissä. Ja tehtiinhän me myös pientä kesäretkeilyä mm. Hankoon ja Korkeasaareen ja sen semmosta merellä seilausta, nimittäin täältä Vuosaaresta kulkee reittiliikenne Hakaniemeen ja siitä pääsi kätevästi Korkeasaareen. Kyllä pieni turistimeininki kotimaassakin tekee aina terää!

Loppukesä

Sitten koitti toisen lomaviikkoni vuoro, joka oli heinäkuun viimeisellä viikolla. Se olikin leiriviikko. Siitä on KAUAN kun viimeksi olen ollut kesäleirillä. Leirit ovat aina intensiivisä kokemuksia.

Olin hakenut Punaisen Ristin HerziCamp-leirille. "HerziCampilla panostetaan yhdenvertaisuuteen. Ei ole väliä, istuuko pyörätuolissa vai käveleekö itse, puhuuko suomea vai jotain muuta tai onko leirillä ensimmäistä kertaa vai seitsemättä – HerziCampilla kaikki ovat yhdenvertaisia." Luvattu oli elämyksiä ja yhdenvertaisuutta. Ja sitä saatiin. Lue lisää HerziCampistä.

Leiri oli kansanvälinen, sillä sinne oli saapunut leiriläisiä myös Keniasta, Kosovosta ja Virosta. Varmasti moni leiriläinen yhtyisi toteamukseen, jolla Antti Suokas aloitti blogikirjoituksensa: HerziCamp - kokemus joka ei unohdu! Itseasiassa en saanut aikaisemmin kirjoitettua tätä omaa blogiani, vaikka leiristä on kulunut jo viikko. Pelkäsin, etten pysty kuvailemaan niitä tunteita, joita leiriin liittyy. Se on varmasti totta myös, että sitä ei pysty tietämään ellei ole leirille osallistunut.

Tässä huonekaverini Sabina ja Jutta. Kuva on hieman tärähtänyt, mutta huonekaverini olivat erittäin skarppeja :)! Jokaisella varmasti leiriviikko on ollut omanlaisensa kokemus. Mutta vaikka leiriviikko oli osittain rankkakin, sanoisin että se on paras leiri, jolle minä olen osallistunut. Leriin teema ja konkreettinen tekeminen, auttaminen ja avun saaminen leirillä saivat aikaan tunnelman, jossa jokainen sai olla oma itsensä. Ei tarvinnut pelätä, että kukaan pilkkaisi tai ajattelisi mitään pahaa kenestäkään. Olimme kuin yhtä perhettä. Leirillä oli tosi hauskaa! Sen lisäksi että teimme kaikkea mitä kesäleirillä kuuluukin, leirillä opeteltiin ensiaputaitoja, avun antamista sekä sen pyytämistä. Enkä suinkaan itse koe olleeni vain auttajan asemassa, päinvastoin!

Leirillä mm. laulettiin karaokea, käytiin rannalla/uimassa, saunottiin, syötiin makkaraa, kesäkeittoa ja täytekakkua, katsottiin leffa, leikittiin ja diskoiltiin sekä piirrettiin asfalttiin ;). Retkeilimme myös Suomenlinnassa, tai vaihtoehtoisesti Kiasmassa tai shoppailemassa Itiksessä. Itse valitsin Suomenlinnan, koska se on yksi suosikkipaikoistani näin kesällä.

Leirin pari ekaa päivää ei olleet kovin kesäisiä, mutta onneksi sääkin parani loppuviikosta. Säästä viis kuitenkin meininki oli mahtavaa erityisesti mahtavien leiriläisten, ohjaajien ja heidän iloisen asenteensa vuoksi. Myös se oli hauskaa, kun leiriläiset olivat valmistelleet esityksiä viimeistä iltaa varten, mm. tästä biisistä.

Mikä teki leiristä niin suurenmoisen? Mä vaan mietin viime viikkoo ja mun on pakko sanoo että harvoin, HYVIN HARVOIN voi sanoa että ihmisten keskuudessa vallitsee RAKKAUS. Nyt oli niin. Tunnen sen edelleenkin hyvin vahvana. Lämmin Kiitos kaikille Teille! ♥
Tämä oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Leiri kasvatti niin uskallusta kuin luottamusta ihmisiin. Me kaikki opimme toisiltamme paljon. Opimme kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa, opimme myös itsestämme. Leiri vaati jossain määrin myös itsensä haastamista, ja sen huomaamista, että jokainen tarvitsee joskus apua. Tämä oli minulle mahtava oivallus, etenkin, kun olen aika paljon oppinut tähän suomalaiseen itsenäiseen tyyliin siihen, että itsekseen pitää pärjätä. Opimme ymmärrystä erilaisuutta kohtaan, hyväksymistä. 

Hienointa oli pystyä antamaan apua, sitä emme mielestäni paljoa tee Suomessa, ulkomailla kulttuuri on monesti yhteisöllisempi ja Suomessa kovin yksilökeskeinen. Harvoin kukaan pyytää apua, joten sitä ei ole edes välttämättä tottunut antamaan. Pakko sanoa, että se, kun pystyy auttamaan toisia, tuo todella hyvän olon itsellekin!
Koin tämän leirin erittäin vahvasti. Itsellänikin oli leirin aikana haasteita, mm. olin hiukan kipeänä, mutta siitä huolimatta selviydyimme hienosti. Tutustuin ihaniin ihmisiin ja pääsin oppimaan paljon uutta. Leirin teemana oli Voices of Equality. Teimme teemaan liittyen myös kiinnostavia vierailuja mm. Eduskuntataloon ja YleX-radiotoimitukseen, jossa pääsimme seuraamaan suoraa lähetystä.

Leirin viimeisenä iltana kokoonnuimme ulos halirinkiin. Kaikilla oli kyyneleet silmissä. Minusta tuntuu, että tuo yksi viikko vaikutti minuun syvästi ja tulen muistamaan sen aina sydämessäni.
Lopulta nuo kaksi kesälomaviikkoa osoittautuivat parhaaksi kesälomaksi, mitä minulla on ollut. Olkoonkin, etten ole kauheasti koskaan päässyt lomailemaan kesäisin, ja tämä oli oikeastaan ensimmäinen oikea kesälomani. Käytin sen kuitenkin parhaalla mahdollisella tavalla. Mistä on hyvät kesälomat tehty? Seikkailusta, uusista ystävistä ja maisemista, arjestairtautumisesta, hienoista kokemuksista ja ikimuistoisista hetkistä!