maanantai 12. toukokuuta 2014

100 000 #euroviisut-twiittiä

Suomalaiset innostuivat twiittaamaan Euroviisujen aikaan uskomattomat määrät twiittejä!
Eikä ihme...nimittäin:




Itsekin seurasin Euroviisuja ja aloitin twiittaamisen jo hyvissä ajoin ennen finaalilähetystä.
Somessa kyllä seurattiin viisuja, jopa Greenpeacea myöten.

Se minua ei varsinaisesti yllättänyt, että Punnitse ja Säästä oli myös viisutunnelmissa. Sieltä oli itsekin ensin tarkoitus hankkia viisueväät, mutta ne jäivät kaikessa kiireessä ostamatta.



Mutta sieltähän ostin herkut esikatselumaratonia varten. Oikeastaan koko viikko tuli seurattua viisuja, kun jo edellisenä viikonloppuna katsoin esikatselumaratonin ja viikolla seurasin molempia semifinaaleja. Joidenkin ihmisten twiittailuintoon vaikutti varmasti tämäkin motivaattori:


Itse suurimmaksi osaksi tyydyin lähinnä retweettaamaan muiden jo sanomia kommentteja koska:















Okei, no kommentoin mä välillä sentään jotain omaakin.






Tästä voin olla ilokseni samaa mieltä:

Niin, ja sitten sitä kakkua pöytään.


Taivaaseen vai pohjamutiin?


Käännöksiä kaipailin minäkin...
Kreikka pisti bileet pystyyn kappaleellaan Rise up


Entä ne trendit sitten?

Tällä linjalla meni koko viikko meilläkin...

Taas jopa innostuin kommentoimaan omana itsenäni:
Joku muukin oli samaa mieltä:
Katsotaanpa nyt sitten tähän väliin se Cezarin esitys viime vuodelta :) Espanjankin biisi sai kritiikkiä, itsekin olen sitä mieltä että saisivat laulaa espanjaksi.


Ranska sen sijaan erottui edukseen, ainakin ennen finaalia, jossa se jäikin hännille, valitettavasti, sillä minä ja moni muukin oli ihan liekeissä tästä eurodanceilottelusta.




Tanskallakin oli iloinen biisi, mutta ei yhtään mun makuun.

Saksankaan vedosta ei oikein tiedetty mitä mieltä oltaisiin oltu.

Italia sentään sai tunteita pintaan



Enemmänkin saisi olla muuta kuin englanninkieltä



Käännöksiä kaipailtiin edelleen

Britit eivät tehneet vaikutusta ainakaan hyvää sellaista:

Mitä sitten esikatseluista jäi mieleen?
ja tässä yhteenvetoni esikatseluista:
Myös kivasti oheiskatsomisia oli tarjolla Euroviisuviikolla
Sitten olikin jo semifinaalin vuoro, mutta...
Oli siellä kai hyviäkin biisejä
Ainakin eväät oli asianmukaiset
Täytyi myös hiukan verestää hyviä muistoja :)




Ja sitten jännittämään Suomen finaaliin pääsyä


Joku pohti, millä numerolla voi äänestää Australiaa :)
tai ehkä äänestää jaloillaan?
Väliaikashow oli erittäin pidetty, ehkä jopa muita esityksiä parempi

Ja sitten...
No tähnehän oli pakko twiitata omat edellisvuosien suosikkibiisit, joista yksi on tämä:


ja ihana Ruslana! Tästäkin jo melkein 10 vuotta aikaa.... eikä ne yhteen twiittiin mahtuneet...


Sittenhän se finaalipäivä viimein koitti
Tällä kertaa en ollut niin hyvin valmistautunut...
...koska kuuntelin koko päivän tätä biisiä
Bongasin oman twiittini täältä:

Tekstityksissä oli edelleen puutteita
Tässä vielä uskoin että Ranska voisi menestyä

Inhokitkin löytyi
Yleensä en parjaa, mutt nyt oli pakko

Ja sitten sitä analyysiä


Sitten alkoi pisteiden lasku
Ranska ei lopulta saanut montaa pistettä, vaikka taisi se Suomeltakin yhden saada
Kovin moni ei ehkä ollut ymmärtänyt laulun syvällisempää sanomaa

Ilo se on pienikin ilo...
Eikä Softengine yhtään hassummin pärjännyt


Monesti on käynyt niin että ihan en ymmärrä miksi jotain tiettyä äänestetään niin paljon Euroopanlaajuisesti

Sitten alkoi valjeta se lopullinen tulos

mutt ei se mitään...näillä mennään!

Sitten todettiin vain että niinhän se on että



perjantai 9. toukokuuta 2014

Elämä kuin elokuvaa...

Helsinki on siitä kiva paikka asua, että täällä on monenlaisia tapahtumia, joihin osallistua. Esimerkiksi Design-pääkaupunkivuonna oli todella monia taphatumia, jotka kiinnostivat ja osallistuinkin moneen. Esimerkiksi Animatrciks-festivaaleihin liittyviä tapahtumia järjestettiin Helsinki Design Weekin aikana ja osallistuin työpajaan, jossa teimme tällaisen  Jazz Dogs -nimisen animaation.

Välillä rasittavaa on se, kun ei ehdi millään osallistua kaikkiin kiinnostaviin tapahtumiin, mutta siihen alkaa jo tottua. Sitten täytyy vain priorisoida. Yleensä olen osallistunut ainakin Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestareille. Mielestäni siinä on kiinostavaa se, että näkee todella erilaisia elokuvia, ei vain niitä isoa massaa kiinnostavia.

Viime aikoina on elämä kuitenkin pyörinyt enemmän rataa töihin ja kotiin, kotiin ja töihin. Paljon muuta ei ole ehtinyt. Cheekin sanoin: Elämä kun elokuvaa, bileitä ja menomusaa. Tällä vauhdilla ei pitkään pysy elos kukaan. No ei elämäni aivan tuollaista ole, mutta jotain sinne päin... Monta rautaa tulessa siis!

No kesä ja festarithan on tulossa...kesä alkaa Maailma kylässä -festarilla, joka on kyllä upea kaupunkifestari Helsingissä. Diggaan monella tapaa tästä. Niin ja Porissa on tietysti myös Pori Jazz.... Täytyykin katsella mitä muita festaritärppejä olisi kesälle. Serena PopRock on ainakin kiinnostava festariuutuus, joka päättää festarikesän elokuun lopussa.