Ollaan kaikki somelaisii lähtökohtasesti!

On ollut hieno some-vuosi! On tullut hyvää palautetta, paljon uusia ystäviä ja tuttavia somen kautta. On aina mukavaa, kun pystyy löytämään mielenkiintoisia tuttavuuksia somesta ja samanhenkistä porukkaa. Meillä on ollut yhdessä todella hauskaa! Jatketaan hyvää työtä! Some on täynnä ihan mahtavaa porukkaa!

tässä muutamia nostoja Twitteristä :)

@MuusaK ihanan leppoista meininkiä :D Hyvää helatorstaita myös sinne!
— Annukka Blom (@Onnellisuuso) May 9, 2013

@SVeltheim @matleenalaakso @tikasmalli Kiitos hyvästä palautteesta,mukavaa,että Tikas-tervehdyksestä on ollut iloa!Hienoa saada palautetta!
— Muusa Kostilainen (@MuusaK) May 8, 2013

Jos haluat lukea kevään Tikas-tervehdyksen, se löytyy täältä!
Tietoa Tikas-koulutusmallin some-palveluista löydät Slideshare-esityksestäni.

@MuusaK Ehdottomasti, siellä nähdään! Innolla odottaen #sometime2013
— Annukka Blom (@Onnellisuuso) May 10, 2013

@muusak Olipas hauska tutustua eilen. Nähdään taas, toivottavasti myös somen ulkopuolella :)
— mirje (@mirje) June 14, 2013

Ketä SoMe ammattilaisia Twitterissä kannattaa seurata? Onko kellään suosituksia?
— Vesa Seppälä (@VesaSeppala) June 9, 2013

@VesaSeppala laita seurantaan ainakin @SussaSalokannel ja @MuusaK jos eivät vielä ole
— Timo Virtanen (@tivirtanen) June 12, 2013

@EKuuvalo @MuusaK @Tikasmalli Kylläpä teillä visertää siellä sun täällä. Viserryksestä huolimatta ihania kesäpäiviä! #kesä
— Sirpa Ahde (@s_ahde) June 1, 2013

@MuusaK Ihastuttava päivitys....mukavaa iltaa.
— Anna-Stina Lindén (@LindenAnnaStina) May 30, 2013

@MuusaK Muija, ensi viikolla Uusimaa,Ita-Some, Varsinais-Some (Ei Turkku) ja Kumenlaakso, uuh! #olensomelainen -kiertue #kesaehitti #uuh
— Karim Z. Yskowicz (@karim_z_2013) May 29, 2013

Sekin oli minusta hienoa, kun bongasin itsekin Matleenan blogista, olin ilmeisesti twiitannut ahkerasti!

Bloggasin Osaavan Aulangon reksiseminaarista. Esillä organisaatiopsykologi, mobiilirata ja @MuusaK . http://t.co/AZ2Hilpo30 #paokhanke
— Matleena Laakso (@MatleenaLaakso) April 18, 2013

@MuusaK Kiitos vaan itsellesi! Opitun jakaminen livetviittamalla on huippujuttu ja edellyttää kaltaisiamme aktiiveja :-)
— Matleena Laakso (@MatleenaLaakso) April 18, 2013

Eilen puolestaan olin mukana SomeAwardseissa, ihan mahtava tapahtuma, kuten toukokuinen Sometime2013 oli myös. Tästä voit katsoa tallenteita tapahtumasta! Tässä pieni pätkä Bambuserilla siitä tapahtuman alusta. Onnea kaikille SomeAwardsien voittajille ja terveiset kaikille somesukulaisille :)! Jos joku haluu lukee Awardseista lisää, niin suosittelen mm. tätä kirjoitusta aiheesta.
Mahtavaa olla Somelainen, vai mitä?


Mutta nyt kesälomalle! Toivotan kaikille mukavaa ja rennompaa lomaa! Lue tästä vinkit rennompaan lomailuun...toivottavasti itsekin onnistun siinä :D!

Murheellisten leffojen maa?

Olen perinteisesti pitänyt kotimaisista elokuvista. Vanhemmista elokuvista mieleeni on jääneet mm. Vieraalla Maalla, FC Venus, Nousukausi, Kuutamolla, Pahat Pojat ja Paha Maa, ja on kai niitä muitakin ihan hauskoja tai mielenkiintoisia pläjäyksiä ollut. Toki ulkomaisia leffoja tulee ehkä enemmän katseltua, erityisesti eurooppalaisia. Viimeiakoina ulkomaisista mieleeni on jäänyt mm. ranskalainen elokuva Koskemattomat, mutta ulkomaiset leffat tarvitsevat oman blogipostauksen. Keskitytään tällä kertaa nyt niihin kotimaisiin.

Pahasta maasta Kasipalloon

Paha Maa oli mielestäni erittäin onnistunut, jonka jälkeen odotinkin Aku Louhimiehen uusilta elokuvilta paljon. Olen kuitenkin joutunut kerta toisensa jälkeen pettymään. Riisuttu Mies ei mielestäni ollut kovinkaan hyvä, minulla ei ole siitä kovinkaan tarkkoja muistikuvia, jos nyt yleensäkin olen katsonut sen...Eikä liioin Vuosaari, jolta odotin erityisen paljon, vasta kyseiseen kaupunginosaan muutettuani odotukset olivat luonnolisestikin kovat. Metromatka takaisin Vuosaareen elokuvan jälkeen oli kuitenkin kovin hiljainen. Elokuva herättää toki kovasti ajatuksia ja tunteita ainakin sellaiselle, jolla on kokemusta mistä tahansa ongelmasta, mistä elokuva kertoo. Eli todennäköisesti hyvin monelle meistä. Paikkaan sidotut elokuvat yleensä luovat mielikuvaa paikasta ihmisille, joille kyseinen paikka on vieras. Olinkin kovin pettynyt elokuvaan tästäkin syystä. Ei se silti huono ollut ollenkaan, kuten Kasipallo, joka oli huono erityisesti siksi, että se oli mielestäni aivan liian ahdistava, ainakin se versio, jonka näimme ennen elokuvan julkistamista. Saatan olla keskimääräistä herkempi, mutta mielipiteeni jakaa varmasti moni muukin, lue elokuvan  arvostelu! 
Tämä leffaan liittyvä biisi on kuitenkin mielestäni todella oivaltava lyyrikoissaan ja muutenkin.

Pääsimme katsomaan elokuvan syksyllä ilmaiseksi, vähän kuin koekaniineina. En tiedä kuinka paljon elokuvaan on tehty muutoksia sen jälkeen. Mutta sellaisenaan en sitä toista kertaa katsoisi, vaikka maksettaisi, ja jättäisin ensimmäisenkin kerran välistä, jos vielä voisin. Taitaa olla nyt tullut piste Aku Louhimiehen elokuvien katsomiselle ja on etsittävä vaihtoehtoja. Seuraavaksi ajattelinkin mennä katsomaan jotakin vähän kevyempää, vaikkapa  Rölliä. Jos joku nyt kuitenkin on ehdottoman kiinnostunut tuosta Kasipallosta niin omalla vastuulla, tässä traileri. Onhan sitä moni kehunutkin, mutta jos minulta kysytään, niin jättäisin väliin. Kirja on kuulemma hyvä, eli elokuva perustuu tähän kirjaan ja tosiaan soundtrackiinkin on panostettu.

Elokuvat kertovat monesti tosia asioita yhteiskunnasta, mutta yleensä kuitenkin niissä on joku tietty näkökulma ja asioita voidaan myös näyttää vain tietyltä kannalta. Esimerkiksi historialliset elokuvat ovat kiinnostavia, mutta ei niitäkään voida täysin puolueettomasti esittää. Moni elokuva myös pitää sisällään paljon välkivaltaisia kohtauksia. Veikkaan, että Puhdistuskin olisi minulle liian rankka katsottava. En ymmärrä, miksi niin paljon näytetään julmuuksia ja ihmisten karuja kohtaloja elokuvissa. Aivan kuin maailmaan ei enää muuta mahtuisikaan. Tiedän kyllä, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mutta kun menen elokuviin, en yleensä halua tulla ahdistuneeksi. Jatkossa on erittäin vaikeaa valita mitä mennä katsomaan, kun ei voi koskaan tietää tuleeko elokuva sisältämään sellaisia kohtauksia, jotka ahdistavat liikaa. Olen todella huolissani myös lasten ja nuorten mediankäytöstä, nimittäin se oikeasti vaikuttaa ihmiseen. Minä ainakaan en halua jatkuvasti nähdä kidutusta ja naisten alistamista elokuvissa, vaikka tiedän, että sitä tosielämässäkin tapahtuu aivan liikaa. Elokuvien ja median vuoksi myös mm. rakennetaan kuvaa sukupuolirooleista. Haluavatko miehetkään, että heitä kuvataan aina alistajina ja väkivaltaisina idiootteina? Sitäkö he todella haluavat? Haluaisin uskoa, että kaikki eivät kuitenkaan sellaisia ole. Valittetavan usein, lähes jokaisessa elokuvassa sellaista kuvaa kuitenkin rakennetaan. Kenties olisi jo aika pyrkiä muuttamaan tätä asetelmaa. Toki naisiin kohdistuva väkivalta on valitettavan todellista ympäri maailmaa. Ehkä elokuvat siis vain heijastavat tätä todellisuutta. YK onkin julistanut vuoden 2013 naistenpäivän kansainväliseksi teemaksi naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamisen.

Millaista kuvaa elokuvat sitten Suomesta luovat?

Ehkä Suomestakin voitaisiin näyttää muutakin kuin vain pahuutta, on täällä paljon hyvääkin. Onneksi muutamia kevyempiäkin kuvauksia maastamme välillä näytetään, ei kai täällä imisten elämä ole pelkästään vaikeaa. Ymmärrän, että elokuvien täytyy puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, mutta on niillä toinenkin funktio. Elokuvat ovat viihdettä ja vääjäämättä ne vaikuttavat myös maailmankuvaamme. Jään siis odottelemaan keyvempiä elokuvakokemuksia ja myös niitä hauskempia hetkiä elokuvien parissa!

Viime aikoina olen pitänyt mm. näistä elokuvista: Napapiirin sankarit,. Rare Exports,  Salla-Selling the Silence, jotka kuvaavat hienosti maamme pohjoisuutta ja lappilaistakin elämää ja kiinnostanevat sen vuoksi myös kansainvälisesti. Valitettavasti kuitenkin tämä jälkimmäinen kuuluu 2000-luvun floppeihin ainakin tilastojen mukaan. Ainakin Napapiirin sankarit -elokuvan levitysoikeudet myytiin myös mm. Ranskaan, jossa, elokuva tunnetaan nimellä Very Cold Trip. Toki näitä hassunhauskojakin elokuvia silloin tällöin näkee, ja kestosuosikkihan on toki Uuno! Hauskaksi on väitetty myös seuraavia: 3 Simoa, Vuonna 85.

Muita hyviä ovat olleet Iron Sky ja Le Havre, jotka tosin eivät sijoitu Suomeen.Viime aikoina myös mm. kehitysvammaisuudesta kertovat elokuvat Kovasikajuttu ja Vähän kunnioitusta ovat tuoneet uutta ja mielenkiintoista näkökulmaa suomalaiseen elokuvaan. Turhan monet historiallisetkin dokumentit korostavat sotaa ja elämän vaikeutta. Jostain syystä ilmeisesti elokuva on vakavasti otettava vasta, kun se on todella ahdistava. Vaikuttava voi kai olla muullakin tavalla, vai voiko?

Elokuvia, joita olisin voinut hyvinkin mennä katsomaan, mutta jotka syystä tai toisesta ovat jääneet kastomatta, ovat mm. seuraavat: Elokuu ,Kohta 18, Miss Farkku-Suomi, ja Tie pohjoiseen., jota moni on kehunut! Mielenkiintoisia olisivat myös nämä: Metsän tarina, Imaginaerum, mutta valitettavasti ovat jääneet näkemättä.

Vaikka pidän todella monenlaisista elokuvista ja mm. espanjalaisista elokuvaa ihannoin ylikaiken, eikä se aina ole mistään keveimmästä pääästä, niin muuten katson mieluiten suhteellisen kevyitä elokuvia ja komedioita, paljon kehuja on saanut mm. suomalaisista uutuusleffoista 21 tapaa pilata avioliitto. Vakava aihe, mutta sopiva humoristinen lähestymistapa. Lue lisää 
Suomalaiset elokuvat ovat harivinaisia vientituotteita, eli kansainvälisesti hyvin vaatimattomia. Mistä tämä johtuu? Itse asiassa joitakin tyylilajeja tuntuu puuttuvan kokonaan, Lauri Törhösen mukaan on vain farsseja tai synkistelyä. Ehkä juuri tästä. Ilmeisesti Suomessa tuetaan erityisesti taiteellisia ja synkkiä elokuvia. Nuorille suunnatut elokuvat ovat paitsiossa, tästä syystä heidän on pakko katsoa jenkkileffoja. Osa 15–24-vuotiaista ei koe kotimaisen elokuvan aiheita kiinnostavina. Sama trendi on ollut havaittavissa jo aiemmin. "Mielikuvat kotimaisen elokuvan laadusta ovat liikahtaneet positiivisempaan suuntaan.Niitä pidetään nyt hauskempina ja yllättävämpinä, ei niin synkkinä kuin aiemmin.", todetaan tuoreessa tutkimuksessa!
Lue lisää Kotimaisen elokuvan yleisöt 2013 -tutkimuksen  tuloksista!

Elämää eri rytmissä

Viikonloppuna kävimme täällä. 52 sielua -näyttely on ensimmäinen symbolistisen maisemamaalauksen kansainvälinen esittely. Näyttelyn yhteydessä tutustuimme myös Symbolismin hengessä -näyttelyyn. Symbolismille ominaista on tunteiden ja tunnelmien kuvaaminen, henkisyyden tavoittelu ja kiinnostus mytologioihin. Se oli osaksi teollistumisen ja materialismin vastareaktio, joka sai taiteilijat kohdistamaan katseensa arkisen todellisuuden sijasta sisäisiin maailmoihin ja kuvaamaan unia, näkyjä ja sielunmaisemia. Omia suosikkejani näyttelyn taiteilijoista on ainakin Gauguin, Munch ja Van Gogh. Itse olen myös aina pitänyt Art Nouveau -tyylistä, joka oli tuon ajan muotoilussa tärkeä tyylisuunta.

Olin erittäin vaikuttunut taidenäyttelyn hienosta kokonaisuudesta, joka soljui eteenpäin kuin alusta loppuun asti suunniteltu tarina. Näin käy, kun kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.  Myös kuratoiden verkkosisältöjä voidaan saada aikaan samanlainen tulos, kuten kuvaillaan tässä kuratointia käsittelevässä artikkelissa: "kuratoinnissa olennaista on toistuvien mallien tunnistaminen ja narratiivisten polkujen hahmottaminen – se, miten erilaiset sisällöt ovat sidottavissa osaksi yhtenäistä näkemystä. Kuratointi vaatiikin vahvaa aihealueen asiantuntemusta ja henkilökohtaista näkökulmaa. Esimerkiksi hyvin toteutettu taidenäyttely saa teokset keskustelemaan keskenään, kertomaan yhteistä tarinaa. Tällöin yksittäiset teokset näyttäytyvät osana yhteistä teemaa ja muodostavat eräänlaisen ”keskusteluavaruuden”."

Mytologiat ja maanpäälliset paratiisit
 
Ateneumin näyttelyesittelyssä kerrotaan näin: 
"Symbolistitaiteilijat olivat kiinnostuneita vanhoista mytologioista, mutta kuvasivat myös löytämiään ja kuvittelemiaan maanpäällisiä paratiiseja. Monet heistä pakenivat modernin maailman materialismia antiikin myyttiseen Arkadiaan, jossa vallitsi rauha ja sopusointu ympäröivän luonnon kanssa." Luontomaalauksia oli siis paljon esillä.Tämäkin oli vaikuttava todella suurikokoinen teos.
Maalausten aiheena temppelinrauniot ja tarunhohtoiset ihmishahmot viittaavat kadonneisiin sivilisaatioihin ja henkivät kaipuuta viattomuuden aikaan. Maalausten dramaattiset ja jylhät maisemat korostavat ihmisen pienuutta mahtavan luonnon edessä.Nyt on muutes ensimmäinen YK:n uskontojen välinen yhteisymmärryksen viikko Suomessa, joten muistutan tässä yhteydessä että mm. Koraanin mukaan Jumala kertoo olemassaolostaan ja ihmeistään luonnon kautta. Sunnuntaina ihailimmekin luonnon kauneutta kävelyllä metsässä. Tässä lenkkeilijät jo hiukan raukeammissa merkeissä, maanpäällisessä paratiisissa, jota kodiksi kutsutaan.

Toim. huom. Nämä kaksi kaverusta eivät olleet kuitenkaan mukana näyttelyreissulla.

Tieteen vaikutus taiteeseen

Tieteen nopea kehitys vaikutti voimakkaasti myös taiteilijoihin. Charles Darwin oli 1859 järisyttänyt tieteellisen maailmankuvan perusteita teoksellaan Lajien synty, kun taas Louis Pasteurin bakteeritutkimukset avasivat mullistavia näkymiä mikro-organismien maailmaan. Myös psykologiasta muodostui 1890-luvulla varteenotettava tieteenala, joka laajensi tietoisuutta ihmismielestä ja alitajunnasta. Erityisesti Sigmund Freudin ajatukset unien merkityksistä, seksuaalisuudesta ja kuolemasta innoittivat monia taiteilijoita. Mielenkiintoista oli myös, että Järnefeltin teoksissa oli kuvattuna myös tieteen merkkihenkilöitä kuten Louis Pasteur.  Sinänsä näyttely oli raknennettu taitavasti tarinnalliseksi, että siitä sai hyvän kuvan tuon ajan maailmasta ja elämästä. Kaikki yksityiskohtainen tieto onkin joskus liitettävä osaksi jotain suurempaa, ja siksi tiedekin on aina henkistä.

Lisätietoa Ateneumin sivuilta. 
Ja vaikka kuinka kulttuurinnälkäisiä olimme, näyttelyn jälkeen oli kuitenkin saatava sapuskaa myös muutakin kuin hengen ruokaa.

Pakko siteerata tähän loppuun  nyt juuri lukemaani kirjaa Siilin eleganssia, joka tulee muutes elokuvana tällä viikolla: "Kun liike irrottautuu luonnon vaatimasta jatkuvuudesta ja muuttuu katkonaisuutensa voimasta samalla kertaa tuomittavaksi ja poikkeukselliseksi, siitä tulee esteettistä ilmaisua. Sillä taide on elämää, mutta elämää eri rytmissä."

Matkailun hurmaa

Tällainen lakana oli Matkamessuilla seinällä. Miksi matkustat? Hmmm....miksi ei?

- Omalta kohdaltaan tätä pohti Mondo-lehden pääkirjoituksessa Kati Kelola.

Hän oli lukenut matkakirjailija Paul Therouxin artikkelin. Kelola keksii heti ainakin 5 asiaa, miksi ei kannattaisi matkustaa: pakkaaminen on tylsää, lentokoneessa on ahdasta ja kuiva ilma, jet lag vie voimat, shoppailu tyhjentää tilin ja matkailu saastuttaa. Jostain syystä silti matkailulla menee hyvin. Aivan hemmetin hyvin.  Paremmin kuin millään muulla. Toki Kelola intohimoisena matkaajana keksii syitä myös matkailun puolesta. Niin minäkin!  Hänen suurin oivalluksensa kysymyksenasettelun suhteen on kuitenkin, että hän on sekamatkailija, mikä tarkoittaa, että hän tekee matkoja eri syistä. Hänellä onkin todella monia eri syitä matkailla: rentoutuminen, uusien löytöjen tekeminen, aurinko jne. ”Matkustetaankohan missään muualla yhtä paljon sään vuoksi kuin Pohjoismaissa”, hän kysyy lopuksi. Epäilenpä. Itse olen välillä parjannut sitä, että täytyy elää täällä kylmässä Pohjolassa, kuten myös tämä artisti.  Tai tämä. Mutta onpahan ainakin hyvä syy matkustella ja samalla näkee maailmaa. Mondossa oli myös Matkamessujen opas. Tsekkasin siis parhaat vinkit ennen messuilua.

Myös Via Helsinki –lehdessä 2/2012, jonka nappasin lentokentältä, on juttu matkustamisesta ja sen uskomattomasta hurmasta otsikolla Wish You Were Here – How we became global wanderers. Juttu on erittäin hyvin kirjoitettu ja pohtii matkailua monelta kannalta. Siinä summataan: ”Today it is the largest industrial sector in the world and its significance for employment is huge. Income from, total investments in and the knock-on effects of tourism now account for twice as much money as the entire global armaments industry, for example. Even the oil and car industries fall behind tourism. The entire globe has become a shared space where we wander for gain, experience and pleasure. We have become global nomads.” Matkailun merkitys toden totta on jotakin uskomattoman suurta nykyään.

Erlend Loe puolestaan kirjoittaa matkamessuista näin: "Messut ovat aivan liian isot. Varsinaista ajan ja rahojen tuhlausta. Mitä ihmettä me niin monella maalla teemme? Voisin kysyä, retoristesti. Kuusi- seitsemän riittäisi pitkäksi aikaa. Suomi olisi tietenkin yksi niistä, Suomi ja viisi- kuusi muuta. Ihmiset matkustavat liian paljon, voisin kirjoittaa. Minun mielestäni matkailu on vahingollista, väittäisin. Ei vain ympäristön vaan myös psyyken kannalta. Se tekee levottomaksi. Se tekee meidän muodottomaksi ja virtaavaksi kuin vesi. Ja se muuttaa meitä ja sen myötä koko yhteiskuntaa. Juuri niin tapahtuu. näen sen messuilla olevista ihmisistä. He ravaavat ympäriinsä, matkustavat yhä useampiin maihin ja heidän katseensa muuttuu aina vain harhailevammaksi, he keräilevät infoa, kuten sanotaan, jotain Kiinasta, Peking meno-paluu noin kolmellatuhannella kruunulla, sepä on halpaa, onhan se, mutta matkaan on lähdettävä, ennen kuin toukokuu on kulunut loppuun…" Kirjasta Tosiasioita Suomesta.

Kaikkien näiden kirjoittajien mielestä matkailu muuttaa maailmaa. Ehkä huonompaan, ehkä parempaan suuntaan? Se muuttaa myös asenteitamme ja merkityksiämme. Se voi saada meidät näkemään oman maamme uudessa valossa ja ymmärtämään muita kulttuureja sekä laajentamaan omaa ajattelutapaamme. Se voi muuttaa mieltymyksiämme, vaikkapa puutarhanhoidon tai ruokailun suhteen. Loen sanoista huolimatta päätin käydä Matkamessuilla. Tässä oma tervehdykseni messuilta.

 

Trendinä Ruoka-matkailu

Matkamessuilla selvänä trendinä oli myös kulinarismi ja ruokamatkailu niin ulko- kuin kotimaassakin. tämä ei kuulostanut minusta kummalliselta, vaan mieleeni tuli Hesarin liitteessä ollut kirjoitus, jossa taannoin puhuttiin suomalaisen kulttuurin muutoksesta. Kun ennen tärkeitä olivat koti, uskonto ja isänmaa, ovat nykyään tärkeitä lähinnä koti, koti ja koti. Kodin sisustus, kotona laitettu ruoka, ja vapaa-aika, jonka jokainen haluaa käyttää omalla tavallaan, osa erityisesti herkutellen. Lisäksi hyvää oloa haetaan nyt erityiesti superruuista.

Toki herkuttelukin on tärkeää. Pääsin taannoin seuraamaan Vinoteekin puheenjohataja Jukka Sinivirran luentoa, joka käsitteli viinien ja juustojen yhdistämistä. Tästä innostuneena menin tietysti Matka-messuilla kuuntelemaan Hellapoliisin ruokamatkailuvinkkejä  sekä ottamaan selvää Viini-TV:n TOP5 viinikohteista.

Tutustu Herkuttelijan juustokirjaan

Omia juustosuosikkejani ovat muuten:

Roquefort
Appenzeller 
Gruyere ja
Camembert!

Vaihtelua lenkkimakkaralle

Hellapoliisi puhui yrttien käytöstä eri maissa, vaikutteita hän on saanut mm Aasiasta ja Kreikasta.  Viikonloppuna laitoimmekin ruuaksi kreikkalaista makkarapataa fetajuustolla ja oliiveilla höystettynä, ja heti toi kovasti vaihtelua lenkkimakkaraan. Hellapoliisilta on tulossa uusia kirjoja keväällä. Bloggaajat lavalla 

Helsingistäkin löytyy monia etnisiä ravintoloita, mikäli kaipaa vaihtelua lenkkimakkaralle. Helsinki iPad-oppaan kirjoittaja esiintyi Matkamessuilla ja suositteli myös monia brunssipaikkoja. Kuulemma myös Kontulan ostarilta saa jotakin erittäin hyvää Välimerellistä ruokaa…täytynee käydä joku kerta tsekkaamassa, niin eksoottiselta tämä yhdistelmä kuulostaa! Messuilta ainakin sai maittavaa sapuskaa, mm. lohitäytteisiä piirakoita.

Sivistynyttä siemailua

Viini-TV:n TOP5 viinikohteet olivat 5.  Brasilia, jossa viinejä voi yhdistää hauskasti paikalliseen grillikulttuuriin. paikalliset kuohuviinit kilpailevat kuulemma parhaimpien shampanjoiden kanssa!

Seuraavana listalla tulevat: 4. Itävalta, 3. Kroatia, 2. Etelä-Afrikka ja 1. Portugali, jonka Port-viinejä erityisesti kehuttiin. Itselläni nyt on kokemusta vain lähinnä siitä Madeira-viinistä, mutta paikalliset eivät kuulemma siitä juuri innostu, vaan juottavat sitä lähinnä turisteille. Nämä viinit ovatkin kuulemma viineistä kaikista säilyvimpiä eli niitä kannattanee hankkia viinivarastoonsa.

Messuilla kotimaisesta tarjonnasta esillä olivat monet suomalaiset viinitilat mm. kuopiolainen Alahovin tila, jonne Kuopion satamasta tehdään lukuisia risteilyjä kesäisin.

Tästä tulikin mieleeni, että Madeiralla tapaamani ranskalainen Marie-Yvonne kyseli, onko Suomessa ollenkaan viinejä. Yritin selittää hänelle, että täällä viinit tehdään marjoista. En ole varma ymmärsikö hän ranskalaisena, mistä on kysymys, sillä yleensähän viiniksi kutsutaan viinirypäleistä tehtyä juomaa.

Suomalaisten pienpanimoiden tuotanto on kuitenkin varsin laajaa. Myös porosta ja kaloista tehdyt luksustuotteet kuten savuporolevite tai haukitahna olivat vahvasti esillä. Ahvenanmaalaiset alkoholittomat siiderit mm. katajanmarjasiideri ja tuorepuristettu omenamehu tuntuivat myös kiinnostavan messuyleisöä. Ahvennamaa brändääkin itseään Suomen omenatarhana.

Myös Mondon Barcelona-oppaan kirjoittajat kehuivat Barcelonan ympäristössä sijaitsevia viinitiloja, joten mikäli olet varannut matkan Mallorcalle, kannattanee harkita risteilyä Barcelonan suuntaan. Viineistä puheenollen, myös Kyproksella on monia viinireittejä ja viininjumalakin on kreikkalainen Dionysos!

Viinillä puhutaan olevan myös hyviä terveydellisiä vaikutuksia, vaikka Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan alkoholin väärinkäyttö aiheuttaa 2,5 miljoonaa kuolemaa vuosittain. Tässäkin pätee vanha hyvä sanonta: kohtuus kaikessa!

Matkamessuila uutuuksia ja vanhoja tuttuja

Jo viime vuosi oli ennätyksellinen matkailuvuosi. Ennätykselliset miljardi turistia on matkaillut maailmalla vuonna 2012, sanoo World Travel & Tourism Council. Rajan arvellaan menneen rikki 13. joulukuuta, jolloin ennätyslukua virallisesti juhlistettiin. Maailman suurimmat turistimaat ovat Yhdysvallat ja Ranska, mutta matkailualan asiantuntijoiden mukaan suhteessa voimakkain kasvu on näkynyt Guatemalassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Norsunluurannikolla. Katso mitkä ovat Maailman suosituimmat matkakohteet. 

Lieneekö sattumaa, että Matkamessut järjestetään yleensä tammikuussa, tammikuuhan on perinteisestikin matkamyynnin vilkkain kuukausi. Finnmatkat ovat kuitenkin huomanneet tänä vuonna ennätysmäisen suosion matkamyynnissä. Kesämatkojen suosituimpia kohteita ovat mm. Alanya, Kreeta, Rodos, Kypros ja Mallorca. Suomalaisia tietysti edelleen kiinnostavat naapurimaat, joihin on helppo matkustaa. Katso myös Tilastokeskuksen raportti suomalaisten suosituimmista kohteista.

Kolmikon Comeback: Turkki, Tunisia ja Marokko

Turkki on tänä vuonna nousussa, kuten myös Tunisia, jonka matkailu nostaa pitkästä aikaa päätään.  SMAL:n valmismatkatilastojen mukaan Tunisia oli yksi vuoden 2012 suurimmista nousijoista.  

Tunisian lisäksi Marokko kiehtoo taas ja on mukana nyt myös Aurinkomatkojen valikoimassa.  

Turkin Alanya on ensimmäistä kertaa mennyt Kreikan kestosuosikkien Kreetan ja Rodoksen ohi.  
Entä mikä ulkomaan matkakohde sopii sinulle?  

 

Kreikka pitää pintansa

Kreikka pitää silti pintansa, ja se valittiin ulkomaisen kategorian suosituimmaksi. Talousvaikeuksista huolimatta se pystyy pyörittämään merkittäviä matkailulukuja. Suomalaiset ovat matkustaneet seuramatkoilla Kreikkaan jo vuodesta 1963 saakka, jolloin ensimmäinen kohde oli Rodos. Sen jälkeen Kreikka on pitänyt pintansa suomalaisten suosikkikohteiden joukossa, sillä maa on edelleen suomalaisten suosituin kesämatkakohde. ”Kreikassa suomalaisia viehättää välittömyys, ystävällisyys, surumielisyys – joka yhdistää musiikkimakumme -, konstailematon ruoka, puhtaat rannat, kymmenet persoonalliset saaret, rauhallinen elämänmeno ja Suomea edullisempi hintataso. Suurten kansainvälisten hotelliketjujen lähes täydellinen puuttuminen antaa maan hotelliyrittäjille mahdollisuuden luoda pienistä perhehotelleista kodikkaita. Monet suomalaisperheet matkaavatkin joka vuosi samalle saarelle samaan hotelliin. On kuin kotiinsa menisi! Tavernoista taas tuodaan Suomeen pala kreikkalaiskeittiön makumaailmaa.”

Trendejä pohdittaessa suurin trendi on kuitenkin se, että matkaillaan enemmän kuin koskaan ja matkailun tarjonta ja kysyntä pirstaloituu, erilaiset ihmiset haluavat juuri heille sopivia matkoja. Kreikasta povataan kesän myyntitykkiä. Katso video. 

Kreikasta kiinnostuneet saattavat kiinnostua myös uudesta Kreikka.nyt –klubista, joka järjestää kreikan kulttuuriin ja matkailuun liittyvää ohjelmaa ja illanviettoja. Lisätietoa netistä: Kreikkanyt!


Vastuullisuutta matkailuun

Vastuullisen matkailijan käsikirja antaa vinkkejä siihen, kuinka voi matkustaessaan ottaa huomioon monia tärkeitä asioita ja miten voi toimia vastuullisesti ympäristöä kohtaan. Samaa asiaa promotoi mm. AEGEE-Helsinki

Madeiran reissullamme matkustimme ensimmäistä kertaa Thomas Cook-airlinesilla, joka panostaa paljon ympäristöystävällisyyteen ja on valittu parhaaksi lentoyhtiöksi vertailussa ja onkin ottanut Sloganikseen ”Ilmojen paras valinta”. Huomasimme itse ainakin sen, että matkatavaroiden paino oli rajoitetumpi kuin Aurinkomatkojen asiakkailla, jotka lensivät Finnairilla. Tämän lisäksi lentomatkailussa on hyvä ottaa huomioon, ettei lentelisi lyhyiksi ajoiksi esim. viikonlopuiksi vaan samalla olisi perillä mahdollisimman pitkään.  Toinen hyvä keino vähentää ympäristökuormitusta on se, ettei lennä niin pitkiä matkoja. Euroopassakin on paljon nähtävää.
Myös yksi hyvä keino on matkailla Kotimaassa, sillä Suomikin on suuri maa, jossa varmasti riittää kokemista ja näkemistä. Viime vuonna tuli vierailtua mm. näillä vuosipäiviään viettävillä majakoilla.
Katso aikaisempi postaukseni Soundtrack of my summer, jossa olen kertonut hiukan mm. majakkaretkestä.

Tänä vuonna listalla on taas monta mielenkiintoista kotimaankohdetta!
Kannattaa muistaa, että Suomessakin on paljon nähtävää!