Five Star Existence or Virtual Insanity?

Kun katsoo tuota kuvaa maailmasta, voi havaita, että teknologian osalta maanosat ovat hyvinkin erilaisessa asemassa. 

 Etelä-Koreassa pidetyssä Avun tuloksellisuuden 4. Huippukokouksessa kiisteltiin siitä, milainen apu kehitysmaille olisi parasta. Kansainvlinen lehdistö uutisoikin, että teollistuneiden johtajien mielestä kehittyvien maiden nettiyhteyksien parantaminen on kiireellisin tavoite. Tansanialainen toimittaja Winrith Hikloch Ogola on eri mieltä: ”Kuka tahansa afrikkalaisnuori osaa kertoa, ettei tietotekniikka helpota yhtään kulttuuristen ongelmien ratkaisua”, hän perustelee Maailman kuvalehdessä. Kehitysongelmien kanssa painiskelevat etelän ihmisiet asuvat maaseudullla tai kaupunkien slummeissa, eikä internet ja sen käyttämä kieli ole heidän ulottuvillaan. Internet ja siihen tallentunut tieto eivät siis voi olla prioriteetteja sillloin, kun miljoonat naiset ja lapset kuolevat erilaisiin tauteihin, hän perustelee. "On suoranainen loukkaus väittää, että teknologian saatavuus auttaisi etelän köyhiä maita harppaamaan yli syiden, joista äärimmäinen köyhyys ja sen seurauksena lääkitävisssä oleviin tauteihin menehtyminen johtuu." Ogola summaa. Kuitenkin Afrikan kehityspankki ennustaa, että jo vuoteen 2020 mennessä kännyköitä on Afrikassa enemmän kuin ihmisiä: yli 1100 tuhatta ihmistä kohden. Viidenkymmenen vuoden päästä noin 1400. Vuonna 2010 laajakaistayhteys oli seitsemällä prosentilla, ja sen arvioidaan nousevan jyrkällä käyrällä 99 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. (Lähde Kepa)

___________________________________________________________________________________

Elämä online-tilassa

No, helppoa elämä ei ilmeisesti kaikin tavoin ole rikkaammissakaan maissa. Teknologia on tuonut elämäämme paljon hyvää, mutta elokuva nimeltään Five Star Existence avaa silmämme myös sille, mitä mahdollisia lieveilmiöitä elämäämme on samalla tullut. Elämästämme on tullut täysin teknologiariippuvaista, emmekä enää koe itseämme vapaiksi edes vapaa-ajalla, kun koemme, että pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Elämä online-tilassa on riippuvaista siitä, mitä siellä verkossa tapahtuu. Emme enää olekaan oman elämämme puikoissa.

Tietokoneissa on sekin hankala puoli, se että jatkuva tietotulva ylittää helposti jopa huomiokykymme.

 Puhelinyhtiö Elisa (Communications) julkaisi vuoden 2000 alussa klassikoksi tulleen mainoslauseen: "Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina." Aikaan ja paikkaan sidottu ihminen nääntyy ilman lepoa ja rauhoittumista. Mahdollisuus viestiä missä ja milloin vain vaatii itsesäätelyä. Tuskin meillä kuitenkaan aina on siihen tarvittavia valmiuksia. Houkutuksia on liikaa.

Erityisesti kaupungeissa korostuu elämänrytmin kiireisyys. Kaupunkimaiseen hektiseenkin elämäntapaaan sopeutumisesta Kaupunkitutkija Timo Kopomaa puhui Lähiö 2.0 – utopiaa ja totta -kirjansa teemoista Vuosaari-Seuran avoimessa jäsenillassa Kahvila Pokkarissa Vuotalossa. Lisäksi hän pohti Slow-liikettä ja leppoistamisen tekniikoita.

Nykyään tarvitaan paljon työtä tiedon seulomiseen yhä kasvavasta massasta. Saamme niin paljon ulkoisia virikkeitä, että työmuistimme helposti kuormittuu, tulemme levottomiksi ja sisäinen maailmamme jää huomiotta. Eivätkä ongelmat kosketa pelkästään sisäistä maailmaamme, myös fyysinen kuntomme rapistuu sitä enemmän, mitä enemmän kaikki työ ja  vapaa-aika keskittyy tietokoneella istumiseen.

___________________________________________________________________________________

Citykoira

Olen pohtinut myös sitä, mikä on nykyään koiran rooli, seurakoirako vain, kun ei paimenkoirankaan enää tarvitse paimentaa tai ajokoirienkaan aina jahdata jäniksiä. Moni koira sen sijaan yrittää sopeutua kaupunkimaiseen ympäristöön, jossa se kohtaa päivittäin paljon muita koiria. Koiranvirka on muuttunut vuosien saatossa, mutta niin on ihmisenkin. On totta, että nykykoiratkin ovat joutuneet sopeutumaan kaupunkiasumiseen, eikä se aina ole aivan yksinkertaista. Onneksi Suomen kaupungeista vielä löytyy viheralueita ja metsääkin. Korkeasaaren ex-johtaja Turusen mielestä erityisesti kaupunkilaiset ovat vieraantuneet luonnosta, eikä rakkaus lemmikkiä kohtaan lisää luonnon arvostamista. Hänen mukaansa lemmikeistä on luovuttava, erityisesti mitä tulee kaupunkeihin, koska lemmikit eivät siellä voi hyvin.

Pakko sanoa, että koirat kuitenkin ovat sopeutuneet varsin hyvin elämään ihmisen kanssa erilaisissa ympäristöissä, ja kysehän ei edes ole villieläimistä, vaan ihmisen kanssa tiiviisti vuorovaikutuksessa olevasta eläimestä. Myös ihmiset tekevät yleensä parhaansa lemmikkiensä hyvinvoinnin eteen. Helsingissä juhlavuoden kunniaksi myös koiraväen unelma on toteutumassa, sillä rakennusvirasto aloittaa vuoden lopulla aivan erityisen koirapuiston rakentamisen Vanhankaupunginkosken kupeeseen Pornaistenniemelle. Muotoilun merkkivuoden hengessä koirapuistosta suunnitellaan designkohdetta yhdessä asukkaiden kanssa.

Hidasta matkailua

Kehitysvammaliiton Ketju-lehdessä 1/2012 on teemana elämän hidastaminen.

Artikkelissa, jossa pohdittiin hyvän elämän eväitä, kerrottiin mm. hitaasta matkailusta, jonka luonteeseen kuuluu, että kohteessa ei ole paljoa aktiviteettejä vaan esimerkiksi samoilua tai kylypylätyyppistä toimintaa. Hitaan matkailun tarkoituksena onkin poista teknologiastressiä!
 ”Esimerkiksi Egyptissä on Siwan keitaan kupeessa matkailukohde, jossa on otettu sekä ympäristöasiat että hidas elämä huomioon. Paikkaa suositellaan ihmisille, joille internetiin pääsy tai kännykän käyttö ei ole välttämätöntä, koska kohteessa ei ole sähköä. Lisäksi matkailijoille suositellaan, että he saapuisivat paikalle hitaasti.”

Ehkä Suomenkin matkailu voisi saada uusia eväitä tästä hitaan matkailun konseptista? Yhä useammat ihmiset kun kaipaavat pysähtymistä ja irtautumista teknologian pauloista.

Myös Selkosanomien juttu Onneen ei ole oikotietä korostaa hitauden ja läsnäolon merkitystä.

Olemme kai unohtaneet miten olla läsnä, kun yhtäaikaisesti voimme katsoa televisiota, surffata iPadillä sohvalla netissä ja puhua kännykkään. Ja tämä on vasta lopun alkua...