Täällä sitä nyt ollaan Helsingissä. Täällä tuntuu töitä riittävän ja minä olen nyt verkkotoimittaja. Työnkuvassani yhdistyy monenlainen osaaminen, koska työni on sivustojen sisällön ja ulkoasun eteenpäin kehittämistä. Siinä tarvitaan kirjoittamisen ja informaation käsittelyn lisäksi kuvankäsittelyn ja videoeditoinnin taitoja, verkkojulkaisemisen teknistä osaamista ja yhä edelleen graafisen suunnittelun ja sivuntaiton perusteiden osaamista.
Lisäksi työhöni kuuluu myös sosiaalinen media. Nämä kaikki osa-alueet ovat minulle kovin läheisiä, olenhan opiskellut toimittajan opintojen lisäksi ukoasuntoteutusta (joka edelleen luokitellaan perinteisen painoviestinnän osa-alueeksi) ja verkkoviestintää. Lisäksi olen aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä (kuulostaa melkein yhtä pahalta kuin sekakäyttäjä) ja vihdoin koen aktiivisesta blogaamisestanikin olleen lopulta hyötyä myös työtehtävien kannalta! Opintotaipaleeni alkoi varsin humanistipainotteisesti. Joku on joskus luonnehtinut humanisteja niin, että me kuulemma poukkoilemme aineesta toiseen, lopulta tietäen vähän paljosta. Tämä lienee osittain totta, mutta en pitäisi sitä yhtään huonona lähtökohtana esimerkiksi journalistille. Nykyään myöskään mikään ei ole kiveen hakattua, eli on pystyttävä myös joustamaan ja sopeutumaan uudenlaisiin tilanteisiin.
Alla olevassa videossa pohditaan median murrosta
Uutisia voi nykyään kuluttaa useasta kanavasta - niin mobiililaitteista kuin perinteisestä sanomalehdestäkin. Tämä luo haasteita kehittää mediatuotteita, jotka palvelevat kuluttajia entistä paremmin. (Videon lähde: Deski.fi)
Tabloidi vai tabletti?
Haasteita ei varmasti tule puuttumaan ja tällä alalla on jatkuvasti opittava uutta, tekniikka ja alustat muuttuvat jatkuvasti. Tällainen työ on monipuolisuutensa vuoksi sekä antoisaa että haastavaa. Kaikessa on pidettävä kuitenkin mielessä kokonaisuus ja tavoite, jota varten työtä tehdään: tiedottaminen. Kyseessä on myös kiinnostuksen herättäminen ja viestin vieminen ihmisille erilaisissa muodoissa. Nykyään on kovin kätevää, kun sosiaalisessa mediassa voi seurata monia toimijoita, jotka jatkuvasti tarjoavat kiinnostavaa tietoa, joten tieto internetsivujen uusista sisällöistä saavuttaa kohteensa myös sitä kautta. Verkkotoimittajana on oltava silmät ja korvat auki ja seurattava ajankohtaisia asioita, oltava mukana maailman muutoksessa.
Tutkija ja tech-blogaaja Tanja Aitamurto uskoo digimuootojen syrjäyttävän hiljalleen printin. Tämä korostuu hänen mukaansa erityisesti lukulaitteiden yleistyessä. Sanomalehdet ovatkin joutuneet huomaamaan verkon merkityksen kasvun. Itseasiassa sanomalehdistö onkin aikakauslehdistöä aktiivisemmin rakentamassa digitaalista tulevaisuutta: seitsenpäiväisistä sanomalehdistä valtaosalla joko on jo tai on tulossa tablet-lehti vuoden 2012 aikana.
Näin kirjoittaa Juuso Määttänen Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehdessä, joka sekin löytyy nykyään verkosta:
"Talouden taantuman, verkon merkityksen nousun ja sukupolvenvaihdoksen vaikutuksia on pohdittu tuhansissa journalistisen alan seminaareissa. Lehtikuolemaa ei ole silti pidetty vielä ajankohtaisena ongelmana."
Itse uskon, että yhä useampi julkaisu siirtyy jatkossa verkkoon, etunenässä tiedotuskirjeet ja muut ajankohtaiset julkaisut kuten tämä tieto- ja viestintätekniikkaa käsittelevä TikasTervehdys, sekä tämä lähihoitajille suunnattu tiedotuskirje, joita olin itse tekemässä aikaisemmin syksyllä työskennellessäni Etappi Mediapajalla.
Some osana työtä ja vapaa-aikaa
Muistan hyvin kuinka viitisen vuotta sitten konsultti Pekka Paloheimo lausui meille vielä opintaipaleella tietään etsiville hapuileville humanisteille HumanistiUra-tapahtumassa jotakuinkin näin: "Ideaalisti kaikki ihmiset voisivat tehdä työtä, jota he tekisivät, ellei heidän tarvitsisi tehdä työtä". Itse puolestani olen elämäntapa-ammatin varjopuolista kirjoittanut jo pari vuotta sitten Radio Moreenin blogiin näin:
"Olen miettinyt että missä menee työn ja vapaa-ajan raja tällaisella alalla, jossa saa tehdä niin mukavaa työtä, että tekisi samoja asioita varmasti muutenkin. Tämä homma ei siis aina tunnu varsinaisesti työltä, vaikkakin kyllä se aamuvuoroon herääminen ihan työstä käy. Kerran illalla pitkän päivän päätteeksi katsoin vielä DVD:ltä elokuvan, koska minun piti valmistautua haastattelemaan seuraavana päivänä tuon elokuvan ohjaajaa livenä lähetyksessä. Silloin mietin, että olenkohan nyt töissä vai vapaalla? Minne meneekin, haluaisi aina olla juttua tekemässä, vaikka ei olisi mikään pakko… Ja kun lukee musiikkilehteä tai seuraa ajankohtaisia asioita, miettii siinä usein työasioita, että tuotakin biisiä voisi soittaa ja pitää muistaa kertoa tämäkin asia juonnossa." Hiukan sama ilmiö toistuu tälläkin erää, sosiaalinen media on osa työtä ja vapaa-aikaa. Ja vaikka kuinka olisi diginatiivi, sosiaalisen median koukerotkin vaativat aikaa ja perehtymistä, kokeilua ja uppoutumista. Sosiaalisen median mahdollisuuksista voit lukea TikasTervehdyksestä 1/2012, johon koostan myös raportin Educa-messuilta.
Tässä minä Educa-messuilla, kuva Petri Ilmonen.
Kuuma linja
Joulun aikaan moni on varmaan katsonut joulupukin kuumaa linjaa, ja joulupukillekin voi näemmä kirjoittaa jo Facebookissa. Mutta tiesittekö, että Yle Uutisiinkin on jatkossa suora linja sosiaalisesta mediasta.
- Vuorovaikutus ihmisten kanssa on todella tärkeää. Mitä paremmin me tiedämme ketkä meitä kuuntelee, katselee ja lukee, sitä paremmin me pystymme palvelemaan heitä, Ylen sosiaalisen median tuottaja Antti Hirvonen sanoo.
Moni kysyy, miten verkkotoimittajan tehtävä eroaa perinteisestä toimitustyöstä. Aitamurron mukaan verkkojournalismi vaatii printtimediassa opittujen toimintatapojen muutosta.
- Lukijoiden osallistaminen ja sosiaalisen median hyödyntäminen vaativat isoa ajattelutavan muutosta. Esimerkiksi Tuija Aalto pohtii blogissaan voiko verkkotoimittajaa pitää journalistina. Blogissa todetaan:
- Jonain päivänä, joka ei ole niin kaukana, sanomme verkkotoimittajia taas vain toimittajiksi - ellei koko tarinankertojien ammattikunnalle sitten synny ihan uusia nimityksiä.
