Minusta ja blogista

Verkkotoimittaja-päivätyöni lisäksi välillä sisäinen journalistini pääsee valloilleen ihan muuten vaan. Tykkään pohdiskella asioita ja tutkia ilmiöitä. Ehkä pitää vähän ns. päiväkirjaakin ja tehdä pienimuotoista itsetutkiskelua tässä samalla. Siksi tämä blogi.

Five Star Existence or Virtual Insanity?

Kun katsoo tuota kuvaa maailmasta, voi havaita, että teknologian osalta maanosat ovat hyvinkin erilaisessa asemassa. 

 Etelä-Koreassa pidetyssä Avun tuloksellisuuden 4. Huippukokouksessa kiisteltiin siitä, milainen apu kehitysmaille olisi parasta. Kansainvlinen lehdistö uutisoikin, että teollistuneiden johtajien mielestä kehittyvien maiden nettiyhteyksien parantaminen on kiireellisin tavoite. Tansanialainen toimittaja Winrith Hikloch Ogola on eri mieltä: ”Kuka tahansa afrikkalaisnuori osaa kertoa, ettei tietotekniikka helpota yhtään kulttuuristen ongelmien ratkaisua”, hän perustelee Maailman kuvalehdessä. Kehitysongelmien kanssa painiskelevat etelän ihmisiet asuvat maaseudullla tai kaupunkien slummeissa, eikä internet ja sen käyttämä kieli ole heidän ulottuvillaan. Internet ja siihen tallentunut tieto eivät siis voi olla prioriteetteja sillloin, kun miljoonat naiset ja lapset kuolevat erilaisiin tauteihin, hän perustelee. "On suoranainen loukkaus väittää, että teknologian saatavuus auttaisi etelän köyhiä maita harppaamaan yli syiden, joista äärimmäinen köyhyys ja sen seurauksena lääkitävisssä oleviin tauteihin menehtyminen johtuu." Ogola summaa. Kuitenkin Afrikan kehityspankki ennustaa, että jo vuoteen 2020 mennessä kännyköitä on Afrikassa enemmän kuin ihmisiä: yli 1100 tuhatta ihmistä kohden. Viidenkymmenen vuoden päästä noin 1400. Vuonna 2010 laajakaistayhteys oli seitsemällä prosentilla, ja sen arvioidaan nousevan jyrkällä käyrällä 99 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä. (Lähde Kepa)

___________________________________________________________________________________

Elämä online-tilassa

No, helppoa elämä ei ilmeisesti kaikin tavoin ole rikkaammissakaan maissa. Teknologia on tuonut elämäämme paljon hyvää, mutta elokuva nimeltään Five Star Existence avaa silmämme myös sille, mitä mahdollisia lieveilmiöitä elämäämme on samalla tullut. Elämästämme on tullut täysin teknologiariippuvaista, emmekä enää koe itseämme vapaiksi edes vapaa-ajalla, kun koemme, että pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Elämä online-tilassa on riippuvaista siitä, mitä siellä verkossa tapahtuu. Emme enää olekaan oman elämämme puikoissa.

Tietokoneissa on sekin hankala puoli, se että jatkuva tietotulva ylittää helposti jopa huomiokykymme.

 Puhelinyhtiö Elisa (Communications) julkaisi vuoden 2000 alussa klassikoksi tulleen mainoslauseen: "Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina." Aikaan ja paikkaan sidottu ihminen nääntyy ilman lepoa ja rauhoittumista. Mahdollisuus viestiä missä ja milloin vain vaatii itsesäätelyä. Tuskin meillä kuitenkaan aina on siihen tarvittavia valmiuksia. Houkutuksia on liikaa.

Erityisesti kaupungeissa korostuu elämänrytmin kiireisyys. Kaupunkimaiseen hektiseenkin elämäntapaaan sopeutumisesta Kaupunkitutkija Timo Kopomaa puhui Lähiö 2.0 – utopiaa ja totta -kirjansa teemoista Vuosaari-Seuran avoimessa jäsenillassa Kahvila Pokkarissa Vuotalossa. Lisäksi hän pohti Slow-liikettä ja leppoistamisen tekniikoita.

Nykyään tarvitaan paljon työtä tiedon seulomiseen yhä kasvavasta massasta. Saamme niin paljon ulkoisia virikkeitä, että työmuistimme helposti kuormittuu, tulemme levottomiksi ja sisäinen maailmamme jää huomiotta. Eivätkä ongelmat kosketa pelkästään sisäistä maailmaamme, myös fyysinen kuntomme rapistuu sitä enemmän, mitä enemmän kaikki työ ja  vapaa-aika keskittyy tietokoneella istumiseen.

___________________________________________________________________________________

Citykoira

Olen pohtinut myös sitä, mikä on nykyään koiran rooli, seurakoirako vain, kun ei paimenkoirankaan enää tarvitse paimentaa tai ajokoirienkaan aina jahdata jäniksiä. Moni koira sen sijaan yrittää sopeutua kaupunkimaiseen ympäristöön, jossa se kohtaa päivittäin paljon muita koiria. Koiranvirka on muuttunut vuosien saatossa, mutta niin on ihmisenkin. On totta, että nykykoiratkin ovat joutuneet sopeutumaan kaupunkiasumiseen, eikä se aina ole aivan yksinkertaista. Onneksi Suomen kaupungeista vielä löytyy viheralueita ja metsääkin. Korkeasaaren ex-johtaja Turusen mielestä erityisesti kaupunkilaiset ovat vieraantuneet luonnosta, eikä rakkaus lemmikkiä kohtaan lisää luonnon arvostamista. Hänen mukaansa lemmikeistä on luovuttava, erityisesti mitä tulee kaupunkeihin, koska lemmikit eivät siellä voi hyvin.

Pakko sanoa, että koirat kuitenkin ovat sopeutuneet varsin hyvin elämään ihmisen kanssa erilaisissa ympäristöissä, ja kysehän ei edes ole villieläimistä, vaan ihmisen kanssa tiiviisti vuorovaikutuksessa olevasta eläimestä. Myös ihmiset tekevät yleensä parhaansa lemmikkiensä hyvinvoinnin eteen. Helsingissä juhlavuoden kunniaksi myös koiraväen unelma on toteutumassa, sillä rakennusvirasto aloittaa vuoden lopulla aivan erityisen koirapuiston rakentamisen Vanhankaupunginkosken kupeeseen Pornaistenniemelle. Muotoilun merkkivuoden hengessä koirapuistosta suunnitellaan designkohdetta yhdessä asukkaiden kanssa.

Hidasta matkailua

Kehitysvammaliiton Ketju-lehdessä 1/2012 on teemana elämän hidastaminen.

Artikkelissa, jossa pohdittiin hyvän elämän eväitä, kerrottiin mm. hitaasta matkailusta, jonka luonteeseen kuuluu, että kohteessa ei ole paljoa aktiviteettejä vaan esimerkiksi samoilua tai kylypylätyyppistä toimintaa. Hitaan matkailun tarkoituksena onkin poista teknologiastressiä!
 ”Esimerkiksi Egyptissä on Siwan keitaan kupeessa matkailukohde, jossa on otettu sekä ympäristöasiat että hidas elämä huomioon. Paikkaa suositellaan ihmisille, joille internetiin pääsy tai kännykän käyttö ei ole välttämätöntä, koska kohteessa ei ole sähköä. Lisäksi matkailijoille suositellaan, että he saapuisivat paikalle hitaasti.”

Ehkä Suomenkin matkailu voisi saada uusia eväitä tästä hitaan matkailun konseptista? Yhä useammat ihmiset kun kaipaavat pysähtymistä ja irtautumista teknologian pauloista.

Myös Selkosanomien juttu Onneen ei ole oikotietä korostaa hitauden ja läsnäolon merkitystä.

Olemme kai unohtaneet miten olla läsnä, kun yhtäaikaisesti voimme katsoa televisiota, surffata iPadillä sohvalla netissä ja puhua kännykkään. Ja tämä on vasta lopun alkua...

Paperin ohutta muotoilua

Designpääkaupunkiviikonloppuna havahduin siihen, että vaikka designilla usein tarkoitetaan erilaisia tavaroita, joita jokainen voi haluta haalia nurkkiinsa esim. aaltomaljakko, kauniita esineitä ja muita turhakkeita, niin muotoilussa ei lopulta kuitenkaan ole kyse materialismista. Kyse on arjen designista. Siitä arjen designista, joka ympäröi meitä kotonamme käyttöesineiden muodossa, siitä arjen designista, joka ympäröi meitä kun astumme ovesta ulos: infrastruktuuri, ympäristö. Kaikki linkittyy yhteen.

Designpääkaupunkiviikonloppuna vierailimme Mikan kanssa taiteilija Leenakaisu Hattusen pajalla Kaapelitehtaalla. Ajatuksena oli, että viikonlopun aikana pääsee tutustumaan kohteisiin, joissa designia saadaan aikaan. Tälläkin pienellä työhuoneella on oma tarinansa kerrotavanaan.

Paperitaiteilija Leenakaisu Hattusen paja ei ole suuren suuri, mikä johtuu tietysti siitä, että sen sijaan tilavuokrat Helsingissä ovat suuret, kuten asuntojenkin vuokrat.

Pajalla kannatti ehdottomasti poiketa, sillä Leenakaisun kanssa puhuessa asiasta kuin asiasta löytyy heti mielenkiintoisia filosofisia pohdintoja. Taiteilijana hän on sitä mieltä, että siirtyvyys elämässä eteenpäin ja ajatuksen tasolla on tärkeää. Ei pidä jämähtää tiettyihin muotteihin, kangistua kaavoihinsa. Täytyy antaa ajatuksen lentää vapaasti. Sitä mekin ryhdymme tekemään. Saimme tehtäväksemme muotoilla paperiarkista joku käyttöesine. Se ei olekaan aivan helppoa. Paperia ei saa liimata eikä leikata.

Leenakaisu myös kysyi meiltä mitä tuotoksistamme tulee. Saaden vastaukseksi mm. seuraavan: "Mä katson mitä tästä muodostuu!"

Konkreettisen tekemisen lisäksi työpajalla pohdimme Designpääkaupunkiviikonloppuna, mitä muotoilu on, eli saimme myös toisenalaista aivotyötä.

Näinkin pieni ryhmä löysi monia vastauksia:

• muodon antamista jollekin, jotta sitä voi käyttää
• käsillä tekemistä
• suunnittelemista
• luomista 
• on se vähän tekniikkaakin
•  ajatus on iso asia

 Tuotoksia

Leenakaisun oma työ: "Läheisriippuvuus" (alla) oli vain innoittajanamme, mutta me emme saaneet lisätä paperinpalaan mitään ylimääräistä. Leenakaisu kuitenkin oli haltioissaan tuotoksistamme, jotka kiinnitettiin seinään näkyville. Tuloksena muodostui monta erilaista mallinnosta mm. lampunvarjostin ja kynäteline.

Tuotoksiamme tuli ihastelemaan myös WDC:n kiertävä inspektööri, joka oli käynyt jo ties kuinka monella pajalla tutkimassa mitä siellä tapahtuu.


Pohdintaa

Itselleni heräsi ajatus siitä, onko taiteesta tai muotoilusta hyötyä, ja toki siitä hyötyä silloin on, kun luodaan esimerkiksi muotoa käyttöesineelle. Mutta monet taitelijat tekevät aivan muuta. Leenakaisu kertoi hänellä olevan tietynlainen polte taiteentekemiseen. Kenties samantyyppinen, kuin itselläni tällaiseen raportoimiseen? En siltikään täysin ymmärrä, mistä taiteilija saa uskon tekemiseensä, ja millä hän perustelee taiteensa tärkeyttä. Kunnes, luin vastikään Aikalaisesta 2/2012 artikkelin, jossa Ville-Matti Vilkka pohti sitä, onko filosofiasta mitään hyötyä. Hän kirjoitti näin: ”Filosofiasta on hyötyä, kun ratkaisut eivät ole ennalta tiedettyjä ja niiden arvo punnitaan vasta jälkikäteen. Hyöty on siinä, että filosofian kautta uusi ja tuntematon tunnistetaan ja sen voi asettaa arvoiseensa suhteeseen jo olevan ja tiedetyn kanssa..”Mutta miten tämä liittyy muotoiluun?

Hän jatkoi: ”Itse putosin työelämässä kuin kypsä hedelmä keskelle muotoilun kenttää. Muotoilussa tehtävänannot ja niiden ratkaisut noudattavat erilaista logiikkaa kuin mitä useimmilla muilla inhimillisen toiminnan aloilla noudatetaan. Oikea vastaus on tavallisesti sellainen, että kaikki oikeita menetelmiä ja logiikkaa käyttävät päätyvät yhteen vastaukseen. Muotoilussa vastausten pitää olla erilaisia, jotta ne voisivat olla hyväksyttäviä.”

Juuri tästä syystä taiteen ja muotoilun arvo on niin suuri. Se luo uutta, uusia vastauksia arkeen ja elämään. Se herättää ajattelemaan! Emme vain jatka samaa rataa kuin aina ennenkin, monista vanhoja ajatuksia, vaan kuten filosofiassakin, pohdimme uusia mahdollisuuksia ajatella asiaa.

Mitä tänne jää?

Paperitaiteilijana Leenakaisu puhui paperin kestävyydestä materiaalina.  Pohdimme yleisesti paperin merkitystä yhteiskunnassa, sen historiaa ja tulevaisuutta. Itsekin olen joskus tutkinut paperin valmistusta. On ollut mieletön innovaatio aikoinaan alkaa kirjoittamaan paperille, sekä monistaa kirjoja kirjapainotekniikalla. Nyt näin lehdessä artikkelin, jossa puhuttiin kirjastojen pohtivan siirtymistä elektroniseen kokoelmaan.

Leenakaisun mielestä paperin kestävyyden lisäksi ekologisuus on paperin valtti materiaalina. Hän on sitä mieltä, että paperin kestävyydestä huolimatta esimerkiksi paperiset kertakäyttöastiat ovat ekologisia muovisiin verrattuna. Siispä paperi on yhtä aikaa kestävää, että hajoavaa, paperista on moneksi, riippuen käyttötarkoituksesta. Tästä esimerkkinä vessapaperi ja kirjoituspaperi.

Entä väistyykö paperinen sanomalehti pian verkkoversioiden tieltä? Tekniikan kehittyessä pohdituttaa, jääkö valokuvistani jäljelle mitään jälkipolville, jos ei niitä printtaa paperille? Tai vaikka printtaisikin? Mihin valokuvia pitäisi säilöä ja miten? Ovatko kuvat lopulta tallessa minkäänlaisella elektronisella kovalevyllä, vai ovatko perinteiset valokuvat sittenkin kestävämpiä? Tietyt blogialustat ovat ainakin hävittäneet sinne lataamaani sisältöä netistä, vaikka osa Internetiin lataamastani sisällöstä löytyy ainakin viiden vuoden säteellä vieläkin netistä.  Siitä huolimatta minulle herää epäilys siitä, säilyykö netissä mikään lopulta kovin kauaa, vaikka osa materiaalista säilyisikin. Liekö nykyään paljon puhutuista  pilvipalveluista hyötyä tässä? Ehkä ne ovat kestäviä, ehkä ei.  Missä silloin fyysisesti materiaali on, salasanan takanako? Entä jos muisti pettää, etkä löydä salasanaa mistään…
Säilyvätkö asiat, joiden haluamme säilyvän? Ja pystymmekö poistamaan maapallolta sellaista kuormitusta, jota emme halua jättää jälkipolville?

Alla olevassa videossa Cheek pohtii samaa asiaa:

Embedding Design in Life

Kovasta pakkasesta huolimatta on hienoa aloittaa vuosi juuri Helsingissä - vuoden 2012 design-pääkaupungissa. Miksi? Koska tavoitteena on kaupunkilaisten arjen ja elinympäristön parantaminen sekä julkisten palvelujen ja yritysten toiminnan kehittäminen designin avulla. Helsingin designpääkaupunkivuoden teemana on Open Helsinki - Embedding Design in Life.

Pyrkimyksenäni tämän blogin suhteen jtänä vuonna onkin jakaa ajatuksia yelisesti myös design-pääkaupunkivuoteen liittyen, ja kertoen siitä, miten design-pääkaupunkivuosi näkyy täällä Helsingissä vuoden 2012 aikana. Seuraavaan blogikirjoitukseeni kirjoitan ASAP design-pääkaupunkiviikonlopusta siltä osin, kuin ehdin tapahtumiin osallistua. 

Mielestäni hienoa on sekin, että tämän erityisen vuoden tulokset kantavat todennäköisesti vielä pitkälle tulevaisuuteen. Siksi on hienoa olla helsinkiläinen nyt ja tulevaisuudessa.


"The purpose of World Design Capital Helsinki 2012 however, is not to throw a great party for a year and then say goodbye. We want to make sure that our effect will last. We shape the city not for ourselves but for our children, grandchildren and their grandchildren. "

"We sincerely believe that design can make Helsinki a better place to live. Not just in 2012 or 2017 but beyond. We design for life."

"One of the main goals of World Design Capital Helsinki 2012 is to draw attention on how design is embedded into ordinary life. Embedded design extends the concept of design from goods to services and systems. That means finding solutions to people's needs through innovative design and a user-driven perspective. 

"Usability, sustainability and desirability. That is what we are looking for."

Itseäni kiinnostavia kaupunkiympäristön designprojekteja on useitakin. Mainittakoon esimerkkinä  Arabianrannan koirapuistoprojekti, joka lähti alueen asukkaiden aloitteesta. "Artovassa onkin saatu käännettyä päälaelleen malli, jossa ihmiset vaativat, valittavat ja odottavat. Alueen asukkaat tarttuvat toimeen itse ja saavat toimiinsa tukea ja apua kaupunginosayhdistykseltä. Artovan hallituksen puheenjohtaja Janne Kareinen määritteleekin arjen designin ihmisten kautta. – Se on elämän rikastuttamista omaehtoisen osallistumisen kautta." Lisää tietoa projekteista